• Rainer

Erilaista joulunviettoa

Toivottavasti te kaikki ystäväni (erityisesti vähempiosaiset) olette selviytyneet joulunvietosta ehjin nahoin. Olen saanut kännykkääni lukemattomia tekstiviestejä ja soittoja ihmisiltä, jotka ovat olleet sekoamispisteessä yksinäisyytensä ja ongelmiensa takia. Olen iloinen että arki saapuu taas. Päästään ainakin yhdessä ratkomaan ongelmia.

Ajoin sitten vanhempieni kotitalolle. He asuttavat vanhaa pappilaa, jota ovat huolella hoitaneet. Olin jo viikolla kysynyt isältäni haluaisiko hän ehkä osallistua taloudellisesti meidän porukan organisoimaan vähäosaisten joulunvieton tukemiseen. Muutaman sadan euron lahjoitus olisi mielestäni ollut häneltä ihan kohtuullinen. Hän kun omasta mielestään on hyvin uskonnollinen ja avosydäminen. Vaikka hänelle ennen vanhaan varsinkin jouluisin alkoholi maistui ihan hyvin.

Isäni kuitenkin kieltäytyi antamasta pientä lahjoitusta. Hänen mielestään yksityisen ihmisen ei tarvitse osallistua kaupungin menoihin ja että rahoitus tulisi joka tapauksessa kaupungilta. Oli aivan turha selittää että tässä olisi ollut kyse ainoastaan symbolisesta eleestä. Eli siitä että se jolla on enemmän voi antaa siitä osan köyhemmille. Niin yksinkertaista se minusta on.

Söimme sitten äidin ja isän kanssa hiljaisuudessa. Minulla tosin puhelin piippasi vähän väliä kun apua tarvitsevat lähettelivät viestejään. Jouluruokakaan ei oikein maistunut kun ajattelin niitä joilla ei ollut varaa kinkkuun. Samalla katselin lihonutta isääni joka ei mielestäni ole ikinä rakastanut minua. Äitini selvästi aisti vaivautuneen ilmapiirin ja ehdotti että isä kaivaisi lompakosta tarvittavat rahat kaikesta huolimatta. Isä poistui polttamaan piippua pihan puolelle. Joimme vielä kahvit ja söimme pipareita.

Tunnin tai parin kuluttua pyysin äidiltäni saada leikata osan kinkusta mukaani ja kysyin olisiko mahdollista saada mukaan myös muuta jouluruokaa jaettavaksi. Leikkasin suurella työllä ehkä puolet kinkusta mukaani ja kaikkea muuta hyvää vielä yllin kyllin. Halasin äitiäni ja heilautin kättä isälleni. Toivotin hyvää joulunjatkoa ja ajoin kotiin. Sitten aloin soittelemaan kännykällä minuun yhteyttä ottaneille.

Ajelin ympäri hiljaista kaupunkia kun muut olivat yhdessä perheineen.Jakelin jouluruokaa sitä tarvitseville. Tunsin itseni tarpeelliseksi ja pääsin hieman paikkaamaan huonoa omaatuntoani siitä että olen syntynyt kuitenkin hyväosaiseksi. Ehkä olisi tavallaan helpompi ollut syntyä köyhäksi ja kärsiä jopa hieman puutteesta. Ainakaan siitä ei olisi tullut pahaa mieltä että on ottanut jotain joka kuuluu meille kaikille. Eli kysymys lienee jonkinlaisesta "valkoisen miehen taakasta" ja siitä että tehdyt vääryydet on ennen pitkää korjattava.

3 kommenttia

Nermal

26.12.2008 17:50

Hatunnosto työstä jota teette vähäosaisten hyväksi. Näinä "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelun aikoina tietyt ihmisryhmät ovat ahtaammalla kuin koskaan. Aineellisesti, mutta myös henkisesti. On hienoa että on olemassa ihmisiä, jotka jouluna ajattelevat muutakin kuin oman perheen joulunviettoa.

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi

Rainer

26.12.2008 21:26

Kiitos :)

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi

martin

28.12.2008 13:09

Hienoa! Älä toivo olleesi köyhä. Se ei auta ketään, vaan päinvastoin - olisi vielä yksi autettava lisää.
Kiitos ja ylistys Jumalalle korkeuksissa!

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi