Heti perään lisää vuodatusta.
Miksi on niin että, kun minulla on jokin ajatus päässäni, semmoinen vaikea asia tai syvälllinen yms ja haluan siitä pupulleni puhua tai kertoa niin mulla kestää sen asian ilmaisu niin kauan, enkä tiedä oikeen miten sen voisi sanoa järkevästi ja selvästi. En löydä sanoja. Hankalaa. Sitten kun olen sen saanut sanottua, poikaystävä on ensin että, siis mitäh? Sit se miettii ehkä sekunnin ja sanoo, ai niinku.... (tähän hän tiivistää koko ajatukseni yhteen hyvin lyhyeen muutaman sanan tiivistettyyn lauseeseen, joka kokoaa koko selitykseni ja sönkötykseni pointtini ja ideani ja ajatukseni järkeväksi hyväksi kokonaisuudeksi).
Miksi minä en osaa sanoa sitä juttuani sillä yhdellä erittäin toimivalla lauseella?!?!?!!?!?! Ärsyttää. Just äsken TAAS kävi niin.
