VKL taas ohi. Sunnuntaina audinko paistoi audinkopojalle, kuin Naantalin audinko :)
Tapasin tuttuja meses ja chatissa, oli kiva turista ja vaihtaa kuulumisia. Olin, kuin uudelleen elämää oppinut..ehkä se myös johtuu kesän saapumisesta;)
Olen alkanu harrastamaan sitä uutta elämää, eilenkin tuli ulkoiltua muutama tunti. Ilma oli upea, viihdyin oikein kunnolla, seurasin luonnon heräämistä...kyllä se kesä sieltä tulee.
Illalla aloin miettii ystävyyttä ja sen merkitystä.
On ns. parempia ystäviä, sillai läheisiä. Sitten on semmosia puolituttuja, joita vain moikkaa ja vaihtaa harmittomia kuulumisia..
Todellisia ystäviä on vähän, siis sellaisia. jolleka voi puhua ja avautua kaikissa asioissa. On tärkeää, et jokaisella olisi edes se yksi todellinen ystävä.
Itse haluisin oman ystävän, semmosen bf, jota voisi pitää hyvänä ja jota rakastaa..
Mutta ennenkuin se minulle tulee, aion pitää hyvää huolta minun muista ystävistä, vaalia sitä arvokasta ystävyyttä mikä välillämme vallitsee.
Myös söpön chattiystäväni ystävyyttä, koska välitän hänestä, hän on sen arvoinen, josta kannattaa pitää huolta. Hänkin tarvitsee ystäviä ympärilleen, vaikka kamu pohjalta ja siihen olen valmis...
Tässä taas yksi löytö www.rakkausrunot.fi sivulta ja sieltä kirjoittaja Party, kertoo ystävyydestä.
Sinä
Käsi kädessä kuljetaan,
maailman ääriin nauttimaan
tästä elämästä, tästä ystävyydestä.
Näistä muistoista ja hyvistä hetkistä.
Riitoja ei enää muistella,
ei toisillemme pahaa mieltä kujeilla.
Sinä, joka saat mut jaksamaan.
Sinä, joka johdatat mut päivään parhaimpaan.
Siskoksi sua en ihan voi nimittää,
mutta jokainen meistä ymmärtää,
että sä oot se kuka musta eniten välittää.
Tiedän ettet vastaa samalla lailla
näihin sanoihin, hämmästyttäviin,
mutta en jaksa enää esittää,
vaan kuuluttaa tän kuuluvimmin.
Sun kanssas mä oon onnellinen,
susta ei tuu enää mun kanssa riitapukari.
Nyt, vihdoin, myönnän sen,
sä taidat olla mun paras kaveri.
