Elämä jatkuu

On kulunut aikaa. Viisi kuukautta tyttöseni kanssa tuli täyteen. Olen ollut todella onnellinentässä jo muutaman viikon. Terapiassa tosin pinnan alla olevat asiat vyöryvät ja usein tehden loppupäivästä itkuista ja hankalaa, mutta seuraavana päivänä olo on taas loistava. Ihmettelen tyttöni sietökykyä, itken hänelle TODELLA paljon. Ja joskus itkuni alkaa jostain mitättömästä. Huah. Olen kai hieman säälittävä. Mutta parasta seurustelussa on juuri se. Uskallan ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olla oikeasti jollekkin sellainen kuin olen. Puhun ja kerron ihan kaikesta, ei ole aihetta jota emme olisi jo kolunneet läpi, ja silti puhumista riittää aina. Olen onnellinen.