Huh ja huh eli huhhuh.
K kävi kylässä, juteltiin ja se kertoi miksei ole näkynyt yms. Helpotti kyllä, mutta toisaalta harmittaa kun sillä on ollut pää täynnä ajatuksia enkä ole voinut auttaa:( Kerroin suunnitelmasta karttaa yksinäisyyttä ja masennusta, itku kurkussa, mutta sain kuitenkin sanottua.
Puhuttiin ja tottakait hän tapansa mukaan alkoi heti analysoimaan:) Ainakin K tietää nyt miten tärkeä sen ystävyys on minulle. Toivottavasti voin korvata joskus sen jotenkin, tai että minusta olisi iloa ja apua hänelle...
nyt idolsin ja dr housen pariin.
a tout a l'heure
