Oh, What a dream

On mennyt pitkä aika siitä kun viimeksi kirjoitin. Pakko luonuttaa M:n suhteen kun ei siitä ole mitään kuulunut. Tapasin s24:ssä tytön, joka sattuu olemaan entinen L. sillä on samat harrastukset ja mieltymykset kuin minulla. Tekisi mieli lähettää joka ilta viestiä ja mesettää, mutta pakko vähän jarruttaa. Onhan se jo koettu ettei kaiken antaminen ja kiintyminen ole ihan terveellistä kun kuitenkin vaan polttaa näppinsä. Eikä se välttämättä ole ihan niin innostunu minusta kuin minä siitä. Joten jarruttelen. A ei asu kovin kaukana, joten näiden yhteisten harrastusten parissa olisi hyvä tavata ja hengata sitten kun on vähän tutustuttu. Taas meinaa ajatukset rientää edelle... :) Sitä paitsi se sanoo sen profiilissa, että etsii juttu / hengaus / bile kaveria, joten mitään romanssia ei ehkä kannata edes ajatauksissaan alkaa kehittelemään. Vaikka olishan se ihanaa:) *hmph*.
Katsellaan ja kuunnellan miten tässä käy.

K lähetti viestin, en tiedä mitä sen kanssa tekisin. en jaksais enään miettiä ja pettyä:(

Olen etsinyt töitä mutta mitään ei oikein tahdo saada, kiitos laman, hyvänpä alan valitsin... Toivottavasti saan sen asiakasneuvojan paikan, jos en niin mitä sitten...?

koitan taas laittaa briiffausta miten elämä kulkee.

Googlasin tämän kiinnostavan henkilön. Miten voi ihminen olla noin uskomaton ja inspiroiva. wow

Olen myyty.

Minulle sanottiin tässä päivä taannoin, että sinusta tulee hyvä äiti. Kummallinen kommentti, mutta mielestäni todella kaunis kohteliaisuus. En tiedä noista lapsista, mutta minusta se oli todella kauniisti sanottu. En ilmeisesti olekaan ihan niin itsekeskeinen kuin olen ajatellut. Muutenkin olen saanut hyvää palautetta viimeaikoina.

Mitä enemmän itsestään antaa sitä enemmän toisilta saa. Ihmisten kohtaamista ei pitäisi pelätä ja pitäisi antaa aina kaikkensa jos haluaa tutustua. Itselleni on aina hankalaa yrittää tutustua niihin ihmisiin joihin todella haluan. Ne jotka saavat hymyn huulille ja jotka ovat kaikkien mielestä mahtavia ihmisiä saavat pelon pintaan - mitä tuo oikeasti ajattelee minusta, ei tuota varmaan yhtään kiinnosta, tuskimpa se edes huomaa olemassaoloani... Aina silloin kun on tunteet pelissä nämä peikot pääsevät laittamaan pääni kumaraan ja suuni kiinni. Viimeksi kun tapasin ihanan tutustumisen arvoisen ihmisen, otin itseäni niskasta kiinni ja käskin hänet kyläilemään. Toivottavasti ottaa neuvosta vaarin:) Ainkin voin olla tyytyväinen itseeni, eikä tarvitse miettiä, mitä jos...

:)