Oh, What a dream

Näytetään bloggaukset lokakuulta 2008.
Edellinen

venäläinen ruletti kannattaa;)

Huh ja huh eli huhhuh.

K kävi kylässä, juteltiin ja se kertoi miksei ole näkynyt yms. Helpotti kyllä, mutta toisaalta harmittaa kun sillä on ollut pää täynnä ajatuksia enkä ole voinut auttaa:( Kerroin suunnitelmasta karttaa yksinäisyyttä ja masennusta, itku kurkussa, mutta sain kuitenkin sanottua.

Puhuttiin ja tottakait hän tapansa mukaan alkoi heti analysoimaan:) Ainakin K tietää nyt miten tärkeä sen ystävyys on minulle. Toivottavasti voin korvata joskus sen jotenkin, tai että minusta olisi iloa ja apua hänelle...

nyt idolsin ja dr housen pariin.

a tout a l'heure


The Plan

Päätin tehdä suunnitelman, ettei kävisi kuten edellisessä blokkauksessa pelkäsin. Pyydän K:ta käymään kylässä edes kerran viikossa / kahdessa. Tavallaan sosialisoimassa minua. Lenkillä, kahvilla... Inhottaan kerjätä jonkun aikaa, mutta kun vaihtoehto on vielä huonompi, niin pakko ottaa riski. Aloitan harrastuksia ja laitan kalenterin niin täyteen etten ehdi olla yksin. Tämä tosin voi tapahtua vasta ensi vuonna.

Onneksi olen itepäinen pässi.


tyhmäolo

Pari blokia sitten kirjoitin että K vaihtoi kaveria. Nyt on niin että ne seurustelee. Tunnen itseni todella tyhmäksi. En oikein edes tajua. Tiesin kyllä että se oli ihastunut tähän naiseen jo kauan aikaa sitten. Tässä vaiheessa harmittaa oma tyhmyys, kun luulin meitä ystäviksi, mutta jos niin olisi, en varmaan olisi kuullut asiasta viimeisenä. Tunnen itseni todella tyhjäksi ja tyhmäksi, mutta kuitenkin olen onnellinen hänen puolestaan. Elämä on kyllä outoa.

Olisin halunnut kertoa tuosta tk:ssa käynnistä ja että harkitsen meneväni jonkun juttusille.

Onpa outo olo. Tyhjä.

Toivottavsti en lipsahda kovin pahasti aallon pohjaan. Outoa olla onnellinen jonkun puolesta ja silti tuntea näin. Jotenkin nyt tajuan, että ei mun elämässä ole mikään muuttunut. Taas joudun tähän yksinäisyyden kierteesen, jossa ei ole ketään läheistä ystävää tukemassa ja elämässä mukana. Tylsää selvitä arjesta ilman fyysistä henkilöä, joka olisi ystävä ja jolle voisin olla ystävä.

(En nyt muista olenko kirjoittanut mutta liittyen tämän hetkiseen olotilaani.) Opiskellessani minulla ei ollut yhtään kaveria eikä ystävää. Joskus saattoi mennä viikko etten puhunut kenenkään kanssa (useimmiten näin). Joskus kaupan neidille kiitos ja hei. Ei ettenkö olisi yrittänyt, mutta kun saa tarpeeksi monta kertaa tervehdyksiin ja kysymyksiin pitkin nenänvartta menevän katseen ja selänkäännön, niin sitä oppii olemaan itsekseen ja pärjäämän yksinään. Opiskelut veivät onneksi aikaa kuten harrastukset, enkä paremmasta tiennyt. Kuitenkin nyt tiedän kuinka kivaa on kun on ystävä. Ainoastaan (ilmeisesti) omassa päässäni olleen ystävyyden päättyminen ottaa aika lujille. Toivottavasti jaksan.

että tällaista.


Olin reipas ja astelin tk:n. Ensi viikolla ehkä pääsen lääkärin luon näytille, sitten mahdollisesti fysioon. Pääasiasta en uskaltanut kysyä,kun toimistoon änkes joku sairaala-apulaine selaamaan jt kirjaa. harmittaa. Joo ja käski syödä kipulääkettä.

pöh.


cold feet

Mietin mikä sanonta tämä on... ilmeisesti mua jänistää tai aijon jänistää.hmm pöhköpää. Eli pitäisi mennä terkkarille, mutta musta tuntuu että ei mua mikään vaivaa. Ylensäkään en mene vasta sitten kunei ole muita mahdollisuuksia. Eniten ehkä pelottaa se ettei ne autakaan. Tuntu ihan pössiltä ajatella näin, mutta entäpä jos. Tai jos ne ei jaksakaan kuunnella. Tarkoituksena hoitaa fyysiset vaivat kuntoon ja kysyä josko joku jaksaisi kuunnella että saisin tuon päänikin kondikseen. Lanttumaakarille siis...

ÄSH. K vaihtoi minut mielenkiintoisempaan ystävään, melle molemmille tuttuun. Noh, ei se mitään. Nyt ainakin tajuan. Enkä enää itke perään, ainkaan niin paljon;(

mille se tuntuu
kun ei mitään pelkää?

p.s. lunta :) ihanaa


perjantai ilta

Luin juuri Pikku Prinssin. Ihana ja oivaltava:) Vai että pitäisi kesyttäjän muistaa huolehtia kesytetystä. kertokaa se sillekin.

Päätin nauttia syysmyrskystä, juoda valkkaria, kuunnella musiikkia. Jos tulee inspis niin ehkä tuo lehtiökin tulee avattua ja raapustettua jotain.

Katsoin eilen idolsia. Witsit se yks oli hyvä! Ilmeisesti pete parkkonen, hyvä biisi. Toivottavasti ne muutkin osaa repästä jatkossa. Ei jaksas kuunnella keskinkertasia balladeja enään.

"Luoksesi untes tiellä
hiipisin, hiljaa niin,
kätkien laulun siellä
kukkasiin.
Katsella saisin
kaunista armastain,
taas katoaisin
suudeltuain. "
- Wecksell



Yritin tänään ojentaa kättä ystävääni K:ta johden. Vastasi kyllä viesteihini, mutta todella asiallisesti ja holhoavasti (20 v vanhempi). Itku pääsi kun taas tuli kylmää vettä niskaan. Pitäisi lopettaa tämä masokismi ja jotenkin järjestellä omat ajatukset niin, ettei haittaa vaikka tuntee ittensä petetyksi.

Ehkä jos olisi ystäviä, joiden kanssa pystyisin keskustelemaan asiasta, niin ei tuntuisi niin pahalta. Kuvittelen aina välillä, että joku kysyy minulta jotain K:sta ja sanon että mistäs minä tietäisin ja saisin kerrottua jollekin koko vyyhdin auki.

Eniten harmittaa, että luultavasti K säikähti kun olin aika suorasukainen ja kerroin hänele kaikenlaista itsestäni. (masennus, ystävyytemme tärkeys minulle yms) Nyt tuntuu, että jos olisin ollut hiljaa niin ehkä välit ei olisi näin viralliset ja tavallaan lopulliset. Tai sitten ystävyys olikin yksipuolista, ja kuvittelin liikoja.

Jossittelu on turhaa. Nyt pitäisi pystyä kasvattamaan muurit ja opetella olemaan yksikseen oman elämänsä sankari.

tai jotain.



Tuuliviiri

Aamulla kaikki näyttää aina paremmalta:)
Edellinen blokkaus oli aika ahistava. Mietin jo että ottasinko poijes, mutta jääköön muistoksi.

Raha-asiat kondiksessa, opiskelut ok vaiheessa, töitä tiedossa ja illalla alkaa uusi harrastus:)

Koneella istuminen alkoi ahistaa ja hypin tuossa balettihyppyjä, hih. Tonnikeiju vauhdissa.

hip hei

Edellinen