Päätin tehdä suunnitelman, ettei kävisi kuten edellisessä blokkauksessa pelkäsin. Pyydän K:ta käymään kylässä edes kerran viikossa / kahdessa. Tavallaan sosialisoimassa minua. Lenkillä, kahvilla... Inhottaan kerjätä jonkun aikaa, mutta kun vaihtoehto on vielä huonompi, niin pakko ottaa riski. Aloitan harrastuksia ja laitan kalenterin niin täyteen etten ehdi olla yksin. Tämä tosin voi tapahtua vasta ensi vuonna.
Onneksi olen itepäinen pässi.
1 kommentti
martin
4.11.2008 12:38
Hyvä, että olet! Edellinen kirjoituksesi oli hyvin koskettava - sosiaalisuuden arvon ymmärtää, kun sen pääsee myönteisesti kokemaan. Todellisen ystävän kohtaaminen on suurta ja tällaisia o n o l e m a s s a!