• Stellaria

ne pienet asiat

On se kumma miten ihmiskontaktit saavat elämän hymyilemään ja linnut laulamaan. Sunnuntai oli aivan P###a päivä. Masensi ja ilta meni itkiessä. Onneksi tuli maanantai. Maanantait on mukavia kun ihmiset ovat töissä ja ulkona jne. eivätkä omissa koloissaan piilossa.

...Kävin juttelemassa hänen kanssaan kun kanslistilla oli kiire. Juteltiin jonkin aikaa niitä näitä ja naurettiinkin:) On se kumma, että joitain ihmisiä vois kuunnella vaikka kuinka kauan. Mukavaa on ollut myös huomata, että en enää mene paniikkiin hänen läsnäolostaan. Koululta lähtiessäni ... askel oli kevyt.

Kuitenkin tällaiset pienet kohtaamiset oli ne sitten ihastuksen kanssa tai vaikka muutama sana kassaneidin kanssa auttavat pitkälle. Ei masennu ja synkisty niin helposti. Ihmiset hyvät, jos joku joskus näyttää olevan allapäin, niin pieni kosketus olkapäähän ja parin sanan vaihtaminen on tosi tärkeää.

Inhottaa ettei voi päästä irti entisestä ystävyydestä. HH pisti välit poikki jo monta vuotta sitten, mutta huomasin tänään ajattelin ottaa yhteyttä. Huono idea, eihän entiseen voi palata eikä sitä kiinnosta mun elämän mullistukset, vaikka varmasti ymmärtäisi ja hyväksyisi sen etten hetero olekaan. Toisaalta saattaisi olla, että nyt kun en ole enää keskinkertaisuuden huippu, niin seurakin saattaisi kiinnostaa. Tyhmää ajatella ottaa yhteyttä, vaan koska ei ole juuri nyt muut ystävyydet ihan kohdallaan. Yksi välttelee (dumppasi?) ja toinen puhuu vain itsestään, joten en ole sanonut lesboudestani mitn hänelle. Voikohan lapsuudenystävää edes ystäväksi kutsua kun hän ei tiedä oikeaa minääni? On raskasta selitellä miksen seurustele ja kuunneella niitä iänikuisia miten miesrintamalla menee -kysymyksiä...

Voi kun ystävien löytäminen ei olisi niin harvinaista herkkua.