Pohjantähden alta

Hei (bitti)avaruus!
Olen tässä pohdiskellut itseni kanssa omaa tilannettani ja elämääni ihan tarpeeksi. Päätin siis jättää merkkini bittiavaruuteen ja kertoa tänne ne asiat, jotka mieltäni milloinkin häiritsevät. Tulossa siis tavallista nuoren lepakon itsepuhelua:) Tavoitteenani on saada tunne siitä, että olisi joku jolle puhua. Ettei tarvitse märehtiä enää omassa päässä. Ehkä asiat tässä ruudulla vaikuttavat selkeämmiltä...

En keksinyt mitään hyvää nimeä blogilleni, joten musiikin ikuisena ystävänä päätin laittaa tuon ihanan kappaleen otsikoksi. Kappale on siis Mr Cashin kipale. Tarinassa hän uneksii tapaavansa kauniilla niityllä, kukkien keskellä maailman kauneimman enkelin. Enkeli ei ota lähestymisyrityksiä korviinsaaan, mutta todellisuudestahan se oma enkeli löytyi. Nainen kuin enkeli. Toivossa on hyvä elää.

Parhaimmat ja pahimmat ajatukset tulevat aina illalla/yöllä, joten ehkä pääsen asiaan tässä joskus.