pöytälaatikostä löytyneitä...

(Kipuja nuoruudessa):
Rakkauden kuolema

Uneton päivä ei yötä tunne
Kiitävän hetken ja sinut se sai.
Ja ajatuset ilman tekoja ovat kuin siivettömät linnut
Yöksi muuttui sanat ja minä nukuin ne pois.
Etkö aikaa tunne , vai onko jo ikiyö.
Ei aikaa vain iättömyys, ei sanoja vain unelmat.
Miksi hän on poissa: oliko se sana joka kuoli minusta pois.
Syvyyteen vaivuin, itseäni en tavannut.
Possako on, ei sanoja tunne ei tekoja näe.
Jo vei ajaton yö...

(myöhemmin):
Alastomuus

Sydämeni alastomuuden jätin Sinulle rukouksissani.
Sinä olit miljoonien vuosien päässä, kuitenkin sydämmessäni.
Tuskani huusin Sinulle.
Ota minut syliisi, kanna minut kotiin.
Rakasta minua alastomuuteni tähden.
Sinun suojelevat käsivartesi
Anna niiden varjella kaikelta pahalta.
Alastomuudessani olen vajaa, suojaton.
Sinun pyhyytesi koskettaa minua.
Sinun armosi, tee se eläväksi
ohi kuivuneen ruohon.
Sinulle annan elämani
nosta minut varjojen laaksosta,
nosta minut sydämeni yöstä
käsivarsillesi.
Kanna minut kotiin.

(nyt):
Elämän peili

Kasvot niin monet
heleät, puhtaat, nuoret, kauniit
Kasvot niin monet
harmaat, kalpeat, ryppyiset, vanhat
Sinun kasvosi, tuhannet kasvot
lapsen, nuoren, aikuisen, vanhan, yhtaikaa...
Sinun piirteesi heijastuvat sielusta ihmisen
piirtäen kuvan elämän kasvoista,
kasvusta, kivusta, surusta, kuolemasta, ilosta ja
intohimosta
Luoja nyt muovaa kuvaasi hiljaa
jokainen jälki, jokainen kokemus
kasvoihin siirtyy
Elämän peili
rakkauden ja kipujen peiliin
ilojen ja surujen peiliin
Yhä muuttuen
kasvoiksi elämän
Sinun elämäsi peili.