Kävin tänään puolukassa: Sain vaivaiset 2-3 Kg..hyvä silleen. Kävellessäni metsässä mietiskelin omaa uskoontuloani, joka tapahtui karismaattisessa liikkeessä; Onneksi en kuitenkaan liittynyt esim. helluntalaisiin kuten monet serkuistani, vaan pysyin luterilaisena. Noissa karismaattisissa liikkeissä näyttää mottona olevan: "tule sellaisena kuin olet ja me teemme sinusta sitten terveen, kunnollisen palavan kristityn". Homouteni takia palavuuden kytö olisi varmaankin sammunut pian kuten kävi eräälle ystävälleni. Sinänsä kokemusena hyvä, koska olen nähnyt uskosta monta puolta.. tärkeintä on oma henk.kohtainen usko: ei kenenkään toisen. Mutta karismaattisuus ei kaipaa itsensä hyväksyneitä homoja, varsinkaan jos seurustelee samaa sukupuolta olevan kanssa. Luulen, että monesta homosta tulisi hyvä "saarnamies".. hukkaan menee ;)
Körttiläisyys taitaapi nykyisin olla lähimpänä sydäntäni. Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan.. :)... kuitenkin sanotaan, että rakkaus on suurin armolahjoista ja muut tulevat sitten; Vaikka olen homo olen saanut tiettyjä ns. armolahjoja, joista en kerro sen enempää, koska "ei uskovat" eivät niitä ymmärtäisi; pitäisivät niitä outoina.. jatketaan taas matkaa...
