los lebsis

onpas ollut viikko. Kuten arvata saattoi, työrintamalla on käynyt melkoinen hulina näin vuoden alussa ja jatkuu aina vaan...helmikuussa pitäis sitten vähän jo helpottaa.

Ja tää mun ex se jaksaa yllättää...vaikka mulla on aina sellainen kutina tuolla alitajunnassa, et ne yllätykset eivät todellisuudessa johda yhtikäs mihinkään. Tää sankar on nyt näillä puheilla tulossa lomailemaan mun luo. Näkis vaan...no jos ei tuu, niin se on sit se viimeinen naula tän suhteen arkkuun. Kaiken se kestää, kaiken se uskoo ja kaiken se toivoo, mutta mitä se antaa??? jään miettimään

joopasen joo. Taas yksi ilimanaikunen päivä takanapäin kohta ja maanantai lähestyy uhkaavasti. Oisin tänään lähtenyt baarittelemaan, jos ei pitäis sitä seetanan autonrotiskoo korjata, pitää nääse elellä vielä loppukuukausikin.

Tunteen on jotenkin lukittuneessa olotilassa. Hyvin sekava fiilis. Kun ei tiedä mitä pitäis tuntea tai ajatella. Suurin propleemi lienee siinä, että mulle tulevaisuuden suunnittelu on lähes mahdoton asia. Mä kai olen niitä ihmisiä, jotka vain valuvat päivästä toiseen ja joille tapahtuu erinäisiä asioita, ihan silleen lähes huomaamatta. No mä oon päättänyt kuitenkin sen verran, että joskus nää rahahuolet yms. ovat taakse jäänyttä elämää ja jotenkin tuo rakkauselämäkin joskus tasoittuu. On nää viimeiset vuodet olleet sellaista vuoristorataa, että heikompia pyörryttäis.

Nyt käyn kahvinkeittoon ma

no niin..merkkejä oli ilmassa, mutta...

Eilettäin eksä otti yhteyttä ja kertoi tajunneensa, että minä olen hänelle se, joka todella on se oikea ja hän haluaisi vielä yrittää. Samaan hengen vetoon hän kertoi, että oli harrastanut seksiä uutena vuotena jonkun ämmän kanssa, mutta se oli tuntunut väärältä ja hän oli ajatellut minua koko ajan. Siis mitä vittua? Mitäs mä sillä tiedolla sitten teen? Kysyn vaan...en olisi todellakaan halunnut tietää...ja nyt sitten on omat ajatukset niin sekaisin tästä yhteenpaluusta...

Tietysti haluaisin yrittää, mutta...mulla ei hirveesti ole hinkua tähän kaukosuhteeseen enää, toisekseen tää emäntä muuttaa mieltään joka kolmas päivä, ettei olisi mikään ihme, vaikka hän peruis eiliset puheensa...toisaalta mua vaivaa ajatus siitä, että joku muu on häneen koskenut aivan äskettäin ja siihen perään tulee rakkauden tunnustus minulle. Mun mielestä se vaan on jotenkin omituista. Ikäänkuin hän tuntisi syyllisyyttä tapahtuneesta, ja siksi halauaa minut takaisin...vaikka ei oikeasti haluaisi. Ehkä mä analysoin liikaa ja mietin liikaa...mut olen ihan sekaisin...huoks...no ei kai tässä auta muuta kuin kattoo mitä tuleva tuo tullessaan

kummallista tää elo ihmisen on. Eksä se taas aiheuttaa hämmennystä tämän naisen elämässä. Juteltiin tänään pitkään ja hän pyysi mua jälleen kerran vetämään luuni lentokoneeseen ja tulemaan lomalle hänen luokseen. Tämä minun oma pieni rakas tuuliviirini, kun vaihtaa mielipidettä kahden päivän välein...jooh..no pitää aloittaa kova säästökuuri jo tästä kuusta lähtien, niin voisi lennellä kauas lämpimään katselemaan menoa pallomme toiselta puolelta..pitää katsos nyt mitä sitten tapahtuu..pitää vaan saada raha-asiat kondikseen, ennenkuin voi suunnitella mitään sen ihmeemmin.

Aika näyttää mitä tapahtuu, yhdessä emme ole, kun ei ole järkeä näin kaukaisessa suhteessa olla, jos vain molemmat saisivat taloutensa balanssiin, niin sitten voisi muuttoa harkita, suuntaan tai toiseen...huoks..en jaksaisi herätellä toiveitani turhaankaan. Mulla on sellainen taipumus innostua, uskoa, toivoa ja luottaa kovin helposti tulevaan ja perselento on sitten sitäkin kovempi ja tuskaisempi, kun hommat menee puihin. Ehkä mä vaan en koskaan opi, ettei puuhun kandee kiivetä perse edellä...mut on siinä se hyvä puoli, että haastetta löytyy, aina

voi rähmä. Hieno homma. Ei voi muuta sanoa...tässä sitä mennään sit seuraavat päivät lähinnä sisätiloissa. exän kans tuli juteltua netissä tossa aamupäivällä kun pääsin ppis röntkenistä. Sen toinen eksä oli sanonu, et se näyttää ihan David Hasselhofille lyhythiuksisena...hmmm hehehe...no ei mun mielestä tod...muuta yhteistä ei ole kuin luonnonkiharat hiukset, mut tuo kommentti sai minussa aikaan melkoiset hepulit.

Pakko lähteä käymään töissä mutka ja siellä nyt ei mene kuin tunteroinen, mutta ei voi skippaa, on sen verta tärkeetä puuhasteltavaa. Ja työntekijärintamalla on pulaa, kun yks meidän vakkareista lensi 4 kuukaudeks lämpimiin maihin ja yks tuntityöntekijä sano ittensä irti tänään... voi kiva...siis olemme ihan nesteessä seuraavat kolme viikkoa, ennen kuin sijainen aloittaa työt. Hoplaa...ei siis stressiä...kele..

No en mä nyt justiinsa sille mitään voi, joten juon kupposen kaffia ja lopetan stressaamisen...

kyllä jämpti on näin

örf...eka duunipäivä --> lekuriin ja loppuviikko saikkua. Just mun tuurii teloo itteensä...varsinkin kun kotona makaaminen alko jo tökkiä...pffff....ja eksä textas, et on vieläkin rakastunut muhun..ei oo reilua...kyllä mullakin tunteita jäljellä on, ei sitä käy kieltämän, mut meille ei nuo onnentähtöset ole oikein ikinä paistaneet. Olis kyllä ihanaa saada edes kunnon mahdollisuus yrittää, mut sitä ei näytä tulevan, niin paskaaks sitten?

ja koneen ääres istuminen se vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu..

hmmm...täällä sitä ollaan, kämpillä murjotan ja katselen l-koodin toisen tuotantokauden jaksoja. Itse valitsin viettää uuden vuoden itsekseni ja suutari siis pysyköön lestissään. Huomenna kutsuu taas työmaailma ja hommia on varmasti paljon...no eipähän tarvitse miettiä, mitä tekisi.

Auto meni sönder viime viikolla ja en vielä tiedä onko varaa korjata kotteroo tän kuun aikana, se selviää huomenna, kun saa kaikki laskut maksettua..

Aamulla juttelin exän kanssa. On se ihmeellistä, miten mä aina onnistun vaikuttamaan ihan täydelliselle idiootille hänen kanssaan jutellessa. Tänään hän pyysi, että tulisin ausseihin maaliskuussa..mut ihan kaveripohjalta...ei onnistu. A) ei ole varaa ja B) turhan kallis trippi kahdeksi viikoksi, pelkän ystävyyden takia c) joutuis ottamaan töistä palkatonta, eikä sekään oikein onnaa

Uuden vuoden lupauksia. Ei niitä ole. Tai jos on niin käydä enemmän kävelyllä ja lopettaa se epämääräinen haahuilu ihmissuhteissa ja ottaa askel eteenpäin, vahvempaa, täydempää elämää kohti. Elää omaa elämäänsä itseänsä varten ja lakata miellyttämästä muita vain koska he sitä vaativat...olematta kuitenkaan tyly ja ylimielinen...siinäpä sitä onkin sitten haastetta...

ja niin sitä vain mennä porskutetaan, päivästä toiseen