nonii...uuden vuoden aatossa siis taaperretaan.Lomat on kohta pidetty ja arki alkaa taas maanantaina. Viime päivät ovat menneet tiukasti koneen ääressä istuskellen ja musiikkia ja tv-sarjoja ladaten..on tääkin elämää
Joskus tuntuu siltä, ettei mikään mene minnekään ja minä vaan katselen sivusta omaa elämääni sen sijaan, että eläisin sitä täysillä. Tämä pitkään jatkunut kaapista ulospuskeminen välillä rasittaa ja vieläkin valikoin ihmisiä, kenelle elämästäni avaudun.
Muistan niin elävästi sen hetken kun kerroin äidilleni seurustelevani toisen naisen kanssa. Se shokki oli hänelle liikaa. Tänä päivänäkään hän ei ole päässyt siitä tiedosta yli ja kuvittelee sen yhä olebvan joku vaihe elämässäni tai hetkellinen päähänpistos. Mulla meni todella kauan ennenkuin uskalsin itselleni myöntää oman seksuaalisuuteni.
Silti niin kauan kuin muistan olen ihastunut järkiään tyttöihin ja naisiin, ihan jo ala-asteelta asti. Kuulin jostain, että on ihan normaalia ihailla oman sukupuolen edustajia, kuuluu kuulemma kehitysvaiheeseen...ja sitten 22-vuotiaana tapahtui jotain, mitä en olisi osannut kuvitellakaan. Rakastuin palavasti ensimmäistä kertaa elämässäni ja naiseen. Rakkaus hänen osaltaan kuitenkin hiipui ja matto jalkojeni alta vedettiin rajusti alta. Yhtäkkiä ei ollutkaan sitä tukea ja turvaa ympärillä, jonka toisen ihmisen rakkaus sai aikaan..
Ja tänään taas kerran mietin sitä, miten mahtaakaan tulevaisuus kääntyä. Löydänkö koskaan sitä naista, joka haluaisi sitoutua minuun ja jaksaisi tehdä töitä suhteen eteen yhdessä minun kanssani...en tiedä..kuitenkin ajattelen niin, että asioilla on tapana järjestyä ja jokaisella suhteella ja erolla on tarkoituksensa, aikansa ja paikkansa.
näitä miettii tämä nainen uuden vuoden kynnyksellä