kummallista tää elo ihmisen on. Eksä se taas aiheuttaa hämmennystä tämän naisen elämässä. Juteltiin tänään pitkään ja hän pyysi mua jälleen kerran vetämään luuni lentokoneeseen ja tulemaan lomalle hänen luokseen. Tämä minun oma pieni rakas tuuliviirini, kun vaihtaa mielipidettä kahden päivän välein...jooh..no pitää aloittaa kova säästökuuri jo tästä kuusta lähtien, niin voisi lennellä kauas lämpimään katselemaan menoa pallomme toiselta puolelta..pitää katsos nyt mitä sitten tapahtuu..pitää vaan saada raha-asiat kondikseen, ennenkuin voi suunnitella mitään sen ihmeemmin.
Aika näyttää mitä tapahtuu, yhdessä emme ole, kun ei ole järkeä näin kaukaisessa suhteessa olla, jos vain molemmat saisivat taloutensa balanssiin, niin sitten voisi muuttoa harkita, suuntaan tai toiseen...huoks..en jaksaisi herätellä toiveitani turhaankaan. Mulla on sellainen taipumus innostua, uskoa, toivoa ja luottaa kovin helposti tulevaan ja perselento on sitten sitäkin kovempi ja tuskaisempi, kun hommat menee puihin. Ehkä mä vaan en koskaan opi, ettei puuhun kandee kiivetä perse edellä...mut on siinä se hyvä puoli, että haastetta löytyy, aina
