Suokaa anteeksi otsikko ;)
Aloitan jälkimmäisestä. Vapaapäivä kun on, kävin kirjastossa. Lainasin pari kirjaa - niistä ehkä myöhemmin. Luin myös uusia lehtiä ja hämmästelin sitä nähtävyyksien paljoutta! Varsinainen kulttuurikeskus tuo uusi kirjastomme.
Tullessani ulos kirjastosta alarapapuilla seisova mies katsoi minua ja huusi: "Mitä sieltä varastit!?!"
Hetken teki mieli kokeilla nyrkiniskua päin naamaa! Mutta en ole tehnyt sitä ennenkään, päätin säästää sen johonkin mehevämpään tilaisuuteen. - Kävelin tyynesti ohi...
Tuo ensimmäinen kyseenalainen (?) sana liittyy erään ystäväni kertomaan (tosi)tarinaan viime joululta.
Alle kouluikäisten kerholaisten ryhmä alkoi harjoitella kerhonsa joulujuhlaa varten jouluevankeliumia (näytelmänä). Joukossa oli yksi "sankari", joka ei oikein tyytynyt osavalintaan, mutta muutosta siinä ei tullut. Näytelmää harjoiteltiin ahkerasti.
Tuli juhlan vuoro. Kirkkosali oli upeasti jouluvalaistu, tunnelma korkealla. Juhla alkoi tällä perinteiselle näytelmällä. Joukko kerholaisia marssii käytävää pitkin eteenpäin, kohti alttaria. Tämä osaansa tyytymätön sankari, nähdessään vanhempansa kirkonpenkissä - kajauttaa kuuluvasti ilmoille itseään hiertäneen epäkohdan: "Mä oon taas joku vitun lammas!"
Aloita siitä sitten hartaasti: "Ja tapahtui niin päivinä..."
Miten se meni? Lasten ja imeväisten suusta...
Joo, taidan lähteä uimaan.
3 kommenttia
martin
17.3.2008 16:48
Minuakin hiertää leikkikoulussa tehty joulukuvaelma, jossa saamani rooli oli minulle erittäin epämieluisa - esitin sotilasta. Halusin olla enkeli.
Kaksi viikkoa sitten poistui päätöksen tehnyt ihminen keskuudestamme. Näin kuolinilmoituksen Hbl:ssa. Olisin halunnut kertoa hänelle tästä traumastani.
Rokkihomo
17.3.2008 19:47
Lammas, heh-hee...
Mutta pokka eittämättä piti (?).
Kiva kuulla eli lukea, pitkästä aikaa.
arkadas
17.3.2008 20:03
Onneksi en ole päässyt nauttimaan näyttelemisen jalosta taidosta - ainakaan vielä ja julkisesti, tosin taitaisin olla saamaani osaan tyytyväinen =D
Hauska tarina silti...