Viikonloppua odotellessa

Meikäläisen viikonloppu alkaa muuten sunnuntaina illalla. Aina ei voi saada haluamaansa - kuten sitä, että olisi vapaalla yhtä aikaa kuin valtaosa kavereista ja ystävistä on.

Tänä aamuna sain kauan kaipaamani tiedon. Nyt tiedän, milloin tämä pätkätyöni päättyy ja milloin voin aloittaa oman sapattivapaani. Toivottavasti se kestää muutaman kuukauden ;) Levon tarpeessahan tässä tuntuu jo olevan. Ja onhan nämä ihmissuhteetkin jäänyt aivan onnettomalle hoidolle. Ei vain jaksa töitten jälkeen lähteä nukkumaan istualtaan lähiöbaariin.

Olen miettinyt Helsinkiin muuttamista. Ongelmana on ollut se, etten halua luopua Turun kodistani. Haluan, että minulla on sillanpääasema myös tässä kaupungissa, kotikaupungissani. Kun puhuin tätä eräälle työkaverilleni, hän innostui vuokraamaan kotini muutamaksi kuukaudeksi, ehkä vuodeksi ja jopa sillä tavalla, että voin silloin tällöin tulla Turkuun ja maata olohuoneen lattialla... olla siis lähes kuin kotona ollaan.

Nyt pitäisi vain saada aikaan ratkaisu lähtemisestä. Kodin vuokraaminen ei ole ainut asia. Monet henkilökohtaiset asiat painavat ehkä vaa'assa enemmän kuin tämä Luostarini. Taidan kääntyä henkilökohtaisen Oraakkelini puoleen tässä asiassa.

Tänä iltana on voinut lukea rauhassa - ja syödä hyvää suklaata. Nautin kotona olosta. Ja huomaan tässä myös hieman kiusallisen kierteen. Mitä pitempään vietän koti-iltoja, sitä korkeampi kynnys on lähteä istumaan iltaa baariin.

Minusta on tulossa oikeasti Erakko. Kuka pelastaisi minut ihmisten ilmoille? ... Haloo!?!