Lupaava aloitus viikonlopulle.
Menin aamulla kellosepälle saadakseni kelloni hihnan kunnolla kiinnitetyksi. Hihnaa kellossa pitävä nasta oli löystynyt ja jo kerran olin pelastanut kelloni putoamiselta (ja katoamiselta).
Kysyin uuden nastan hintaa. Ilmeni ettei hankinta ollut kallis, päinvastoin! Otin kellon taskustani hieman huolimattomasti, jolloin se putosi liikkeen kivilattialle - ja tietysti lasi alaspäin.
Lopputulos: viisareita suojaava lasi halkesi kahdesta kohtaa. Lasin uusiminen töineen maksaa kuulema 40 euroa. Hämmästyttävän tyynesti poistuin liikkeestä ilmoittaen harkitsevani kellon korjaamista.
Ja kannattaakin. Kello maksoi aikanaan 29 euroa. Ja vaikka kello on kanssani nähnyt ja kokenut monenmoista, niin paljon en tuosta ole valmis maksamaan.
Elämääni alkaa rytmittää entistä vahvemmin Stokkan kello kävelykadulla ja työnantajan sponsoroima Nokia taskussani. Ja ainahan voi kysellä vastaantulevalta komistukselta: "Anteeksi, mitähän kello mahtaa olla?"
Tämän jälkeen on kai turha havitella rakkautta ja romantiikkaa - edes (viikonloppu)seksiä :(
