Serranon perhe

Katsoin aamulla elämäni toisen kerran Serranon perhe -nimistä ohjelmaa. Nautin sekä näkemisestä että kuulemisesta! Olenhan toki kertonut, etten omista televisiota, joten en voi ryhtyä seuraamaan kyseistä ohjelmaan jatkuvasti, mutta kun sattuu "kylään" sopivasti, niin silloin voi nauttia... Senkin olen tainnut kertoa, että minulle saa sanoa mitä tahansa espanjaksi niin, lähes kaikki minussa herää ;) Ja se aamullinen näkemisen puoli - voih!

Onneksi tunteet viilenivät aamuisella reilun 4 kilometrin lenkillä HKK:n kanssa. Ja muutoin sitten pitkät päiväunet - ilman "laittomia" unelmia =))

Sain hyviä uutisia juuri äsken! Erakkonaolo päättyy hetkeksi. Ensi viikolla jo "kasvoista kasvoihin"...

Uunin hälytyskello soi...

Minä tein kaikkeni onnistuakseni joten kuten ruuanlaitossani :( No, nälkäänsä kaikki syövät mitä tahansa. Mutta tämä kokemus vahvisti sen, että en ikinä tee ruokaa vierailleni [Käykö minulla vieraita? Ei käy.] Itselleni ehkä jotenkuten... Toivottavasti kotijuutalaiseni on hyvä kokki!

Kaksi tuntia sänkyostoksilla ilman tulosta. Kolme liikettä eikä ensimmäistäkään myyjää. Pitää ilmoittautua työväenopiston puutyökurssille. Siinä kun Huittisissa miehet rakentavat talvet ruumisarkkuja, minä voin ryhtyä tekemään sänkyä...

Taidan aloittaa vohveleitten paistamisen. Siinä on sellainen automaattivalo, joka kertoo, milloin vohvelit ovat kypsiä. Lisukkeenna kermavaahtoa ja tuoreita mansikoita.

Tervetuloa patiolle nauttimaan - jos rohkeus riittää!