Ikävä

Jokaisen lentokentän, jokaisen transithallin,
jokaisen pöydän jokaisessa tuhkakupissa on
rypistetty muistikirjan lehti, johon minä olen
tuhrinut sanat: "Minun on sinua ikävä."

Jokaisen ravintolan, jokaisen nurkan hämyn,
jokaisen pöydän, jokaisessa lasinjuuressa on
pöydälle läikähtänyt viiniä, johon minä olen
raivannut sanat: "Minun on sinua ikävä."

Minun on minun, on sinua sinuun,
minun on ikävä, ikävä! Ikävä sinua ikävä,
minun on ikävä, minun on sinua ikävä!

Jokaisen hotellin, jokaisen tunkkaisen
yhdenhengen huoneen, jokaisessa
kylpyhuoneessa on pyyhkimätön
höyrystynyt peili, johon minä olen
piirtänyt sanat: "Minun on sinua ikävä."

Jokaisen kaupungin, jokaisen sivukadun
yksinäiseen yöphön eksyneeseen valon-
säteeseen on varkain jäänyt leijailemaan
kaiku, johon minä olen huutanut sanat:
"Minun on sinua ikävä!"

Minun on minun, on sinua sinuun,
minun on ikävä, ikävä! Ikävä sinua ikävä,
minun on ikävä, minun on sinua ikävä!

Jokaisen rannattoman suolaisen valtameren
tuulisen niemen, jokaisella rantakalliolla on
kesäpäivän kuivattama lampi, johon minä olen
itkenyt sanat: "Minun on sinua ikävä."

Minun on minun, on sinua sinuun,
minun on ikävä, ikävä! Ikävä sinua ikävä,
minun on ikävä, minun on sinua ikävä!

Minun on minun, on sinua sinuun,
minun on ikävä, ikävä! Ikävä sinua ikävä,
minun on ikävä, minun on sinua ikävä!

Tällainen päivä tänään maaseudun rauhassa! Suosittelen Anneli Saariston "Kypsän naisen blues" -levyn hankkimista ja tämän Puurtisen tekemän laulun kuuntelemista!