Piispa Huovinen ja Kike Elomaa

Molemmilla on merkittävä kosketuspintani elämääni - ainakin tämän päivän osalta.

Lähtiessäni Turun kotiini Töölöstä aamulla seurasimme kaikki kolme piispa Huovista, joka liikkeistä päätellen ilmeisesti etsi työpaikkaansa. Otti muutaman askeleen, kaivoi takataskustaan puhelimen, katsoi sitä, pani sen takaisin ja jatkoi matkaansa. Otti taas muutaman askeleen ja alkoi etsiä puhelintaan... Kadun risteyksessä hän etsi suuntaa (elämälleen?). Emme ehtineet nähdä minkä ratkaisun hän teki, ketä hän päätti seurata ja mihin. Valtionrautateillä on niin kiireiset nuo aikataulut. Lähdettiinkin Turkuun melkein minuutilleen.

Kotiin tultutuani luin postin ja juutuin Hesarin sivuille, joissa saattoi testata oman sukupuolensa (kuinka mies sitä sitten ollankaan). Pääsin sentään yli 50 prosentin - Jumalan kiitos. Siis minussa on enemmänkin miestä kuin se, mikä roikkuu jalkojeni välissä.

Rakkauselämää piti testata ja selvittää kuka julkkiksista olisi minulle Se Oikea. Valitettavan suurella todennäköisyydellä hän on Kike Elomaa. Seuraavaksi tarjottiin miestä, jonka nimeä en ole koskaan kuullut, mutta ei sen väliä. Kiken ja minun maailmani kohtaavat lähes 80 prosenttisesti!

Muutoin päivä on mennyt päänsäryn sävyttämänä tähän asti. Kohta sydäntä lämmittävä ja toivonmukaan verenpainetta laskeva (166/104) puhelu Töölön kulmille. Ihana viikonloppu Helsingissä. Suomenlinnaa, Hietalahtea - iltojen pimeyttä ja kuitenkin hellivää lämpöä joka puolelta ;)

Helsingissä alkoikin sataa ja ukkostaa kun lähdin.