Uudenvuodenpirskeetkin takana!
Olin visusti lukinnut itseni kotiini. Rakettien räiskeitten ääniä en voinut sulkea luostarini ulkopuolelle, mutta kaiken muun kyllä, lähes.
Kävin ulkona eilen päivällä. Nyt olisi aika lähteä tunnustelemaan ulkoilmaa, josko olisi olosuhteet muuttuneet viime vuodesta. Ainakin ulkoa ei kuulu minkäänmoisia sähikäistä eikä pommien räiskettä.
Uudenvuodenjuhlani eivät olleet perinteiset - ei edes siksi, että söin suklaata ja kaikkea muutakin makea sekä suolaista. Ei perinteistä senkään vuoksi, että luin hyvää kirjaa, annoin tuoksuöljyn leijua läpi koko kotini - tai että radiosta soi hyvä musiikki.
Juhlista teki yllätysjuhlat Vieras, joka tuli yllättäen ja viipyi lähes aamuun asti. Samppista ja vaahtokarkkeja; karkit mulle, poreileva juoma Hänelle. Ulkoiset äänet lakkasivat kuulumasta - ja sisäiset äänet voimistuivat.
Viime yönä, vuoden ensimmäisenä, tunsin eläväni jokaisella solullani. En osaa kuvitella parempaa juhlaa.
