Olen reilun viikon ajan järjestellyt sukulaiseni hautajaisia. Koska sukuni on Lapin raukoilla rajoilla, hommaa on pitänyt hoitaa puhelimitse. Lukuisten puheluitten yhteenvetona voi sanoa: kuolema maksaa. Jos vainajan pitäisi etukäteen huolehtia kuolemisestaan johtuvat kustannukset, pitäisi hänen perustaa rahasto. Halvimmillaankin kustannukset ovat lähes 1.000 euroa. Ja jos ei ole tarkka, summa tuplaantuu helposti.
Vieläkin muistan erään televisiossa esitetyn dokumentin suomalaisesta kuolemasta, jossa hautaustoimiston työntekijä totesi toimittajan arveluun hautaamisen kalleudesta, että "jos arvostaa vainajaa, niin kyllä ne rahat jostakin löytyvät..."
Kuuntelin sivukorvalla aiheeseen liittyvää keskustelua saunassa. Miehet puhuivat kuolemasta. Toisen äiti oli kuollut ja poika kauhisteli kuinka kalliiksi jo äidin arkkuun saaminen oli tullut. Oli ollut vaikka minkälaista hautauspukua ja -tyynyä. Sotkeuduin onneton keskusteluun ja ihmettelin, miksi hän oli suostunut kaikkeen tuohon. "Kyllä meidän suvussa on rahaa, että saadaan äiti arvokkaasti hautaan." - Niinpä. Valitetaan, mutta ei tehdä mitään.
Hautauksen kustannuksissa suurin osa on "ylihintaa" ja siten vältettävissä. Mutta joskus näkee, kuinka syyllisyydestä maksetaan. Lähtö on ainakin komea tammiarkuin ja muine koristeineen. Elämässä ei sitten niin hyvin tainnut mennäkään.
Vielä hetken hautajaisjärärjestelyistä. Tein sopimuksen pienen hautaustoimiston kanssa. Jos olisin valinnut suurimman tarjouksen suoralta kädeltä, se olisi maksanut 880 euroa enemmän.
***
Vapaapäiväni iloksi istuin Näköalakahvilassa ja totesin, että syksyn tulemisen myötä elämä normalisoituu. Tyhjä kahvila alkaa taas täyttyä tutuista kasvoista ja hyvänpäivän tutuista. Se on jotekin turvallista. Elämä jatkuu.
Suosittelen lämpimästi sijoittamaan elämään, tähän hetkeen ja ihmissuhteisiin. Huomisesta kun on paha mennä sanomaan. Vain harvat elävät 90-vuotiaiksi...
7 kommenttia
martin
3.9.2007 22:31
Asiaa kirjoitat! Surunvalitteluni, TD!
coco
4.9.2007 02:49
Eiko teilla Suomessa ole pre-paid, ennemmin maksettua hautauspalvelua? Se sopimus on hyva olla ettei tarvitse sukulaisten hommata mitaan ja maksaa. On myos vainajan vaatimuksien mukainen seremonia, arkku, vierailu hyvastely, haudan sementti seinays jos sita haluaa, limosinet lahisukulaisille ym. ja muistotilaisuus caterers hotelli sali vuokraus, kuolinilmoitus mita siihen tulee tekstia ja mihinka lehtiin. Kiitoskortit osanottajille. kaikkea $$$$plah plah.
audinkopoika
4.9.2007 09:54
Kuolema aina pysäyttää. Voimia sinulle järjestelyissä.
millikan
4.9.2007 10:51
Surunvalittelut. Ja kallista on, tuosta eräskin tuttu pohti että hautaustoimisto voisi olla hyvä bisnes, kun kukaan ei ikinä tee hintavertailuja hautaustoimistojen välillä...eli pitäisi vain ostaa joku jo olemassaoleva firma jolla on jo jonkinlainen maine ja yhteyksiä...
Itse olen esittänyt jo toivomuksen että minut tuhkataan, pitäisiköhän ehdottaa myös sirottelua mereen...
Rokkihomo
4.9.2007 18:32
...Ja keskimäärin vain puolet elää sen keskimääräisen eliniän verran.
Sehän jää alle 90:n edelleen ainakin kymmenellä vuodella...
Hautajaiset, tosiaan, maksavat helposti paljon enemmänkin kuin tuo pienin neljänumeroinen luku.
Pitäisi ostaa kaupunkitarinan mukaisesti itselleen arkku ja hautakivi valmiiksi?
Niitä voisi sitten, niin, loppuelämänsä ajan, pitää ns. mielenkiintoisina sisustuksellisina yksityiskohtina kotonaan...
Roope2
5.9.2007 07:04
Minulla oli aikoinaan opiskelijasolussa kämppis, joka piti huoneessaan sellaista hienoa amerikkalaista ruumisarkkua. Oli kuulemma ostanut sen kännipäissään kaveriltaan, jonka sukulainen oli siinä rahdattu Jenkeistä tänne. Sitä ei tosin voinut säilyttää itselleen, koska se oli metallia ja muuta sellaista, mitä suomalaiseen hautausmaahan ei saa haudata.
risto
20.9.2007 23:53
Cocolle: kyllä Suomessakin on hautaustoimistoja (mm. Elannon), jonne voi etukäteen maksaa hautauskulut. En kyllä tiedä,miten käy jos inflaatio syö osan rahoista. Amerikassa osataan nämä asiat. Muuan serkkuni siellä määräsi eläessään, mitä hautajaisissa pitää olla voileipien täytteenä.Ja funeral home (amerikansuomeksi "hautaantoimittaja")teki työtä käskettyä. Turun työväenopistossa on naisten puutyöpiiri, jossa opiskelijat valmistavat itselleen tuhkauurnia hautaustaan varten.