In šāʾ Allāh

Ahne on aina puutteessa.

Siinä se.

Päivä meni papereita pyöritellessä. No, tietävätpä nyt ihmiset milloin saavat pitää lomansa vuonna 2011.

Olen - päästäkseni ohi tästä henkilökohtaisesta jouluongelmastani - luonut itselleni elävän joulukalenterin. Katselen joka päivä ympärilleni ja etsin (ainakin) silmilleni jotakin komeaa katsottavaa.

Tänään "luukusta" 7 pongahti uusi työntekijämme. Nyt näyttää siltä, että avaan seuraavan luukun vasta ensi viikolla. Tässä miehessä riittää katsottavaa.

Ja huomenna on pakko mennä syömään hänen kanssaan. Perinteet velvoittavat.

Työelämässä on paljon hyviä puolia - tai pitäisikö sanoa: komeita puolia.

Pitkästä aikaa tapasin sukuani. Sukuloin oikein pitemmän kaavan mukaan - viitisen päivää.

Kun on suuren suvun jäsen, tuo viisi päivää ei riitä tapaamisiin :( Se on liian lyhyt aika siihen, että ehdittäisiin niin hyviin uutisiin. Vierailuaikani meni siihen, että kuulin vain huonoja uutisia.

Onko minulla liian suuri suku - vai onnistutaanko meidän suvussa sössimään ihmissuhteet muita sukuja näppärämmin. Vai näytänköhän minä siltä, että mulle voidaan kertoa vain huonot uutiset?

Luulevat kai, että olen vakavasti sairas: sairastan Kristus-syndroomaa.

Nykyaikana seurustelusuhteen päättymisellä on laajat sosiaaliset vaikutukset.

Selasin tänään fb:n kaveriverkosta ja hieman yllätyin. En päässytkään enää seuraamaan exäni elämää. Vain rajoitetut tiedot olivat nähtävissä. No, eipä se minun maailmaani kaada. Itse en kuitenkaan vielä estänyt hänen pääsyään sivustolleni. Ehkä senkin aika tulee.

Ehkä tuo on hyvä noin. Joskus sitten - kun pöly on laskeutunut - voi taas "tutustua" toiseen uudestaan kuitenkin ilman seksuaalisuuden painetta. Kavereina. Kai se on mahdollista?

Aikookohan oikeasti homot äänestää persuja seuraavissa vaaleissa?

Ei vaan tunnu kovin vapaamieliseltä sakilta. Kansan syvien rivien miehet ja naiset kun eivät ole tainneet koskaan oikein lämmitä homoille kuin tasan tarkkaan siihen asti, kun niistä on hyötyä. Tässä tapauksessa sietokyky voisi riittää vaaliuurnille saakka, mutta kun äänestyslippu on tipahtanut uurnaan niin ääni kellossakin muuttuu.

Eikä taida tuo persujen "osaaminenkaan" olla kovin korkeassa kurssissa. En ole kyllä vielä lukenut mistään mitään rakentavaa ehdotusta sille, miten tätä suomalaista yhteiskuntaa muutettaisiin entistä solidaarisemmaksi. Sloganeja riittää - mutta eipä silti: niin kauan kun oppimaton rahvas nousee poliittiseen valtaan, valta on virkamiehillä.

Ja sehän tarkottaa vaan töitä meikäläisille :D

Luin arkkipiispa Kari Mäkisen puheen kirkolliskokouksen avajaisissa. Se oli pitkästä aikaa jotakin lämmittävää puhetta aiheesta.

Valitettavasti luin vain YLEn nettisivun kommenttipuheenvuoroja em. uutiseen liittyen. Miten tässä maassa voi olla niin kaheleita ihmisiä? Ainut lohtu on vain niitä lukiessa se, että kyse on marginaalisesta väestä - onhan?

Muutoin: kun kuulen kiihkouskovaisten julistavan tässä keskustelussa omistavansa ainoan jumalallisen totuuden, minä poistan varmistimen....

Vittu :(

Kummallista, todella kummallista.

Tulin juuri töistä kotiin. Nyt olisi aikaa ja mahdollista lähteä baariin tapaamaan ihmisiä. Huomenna olisi vapaapäivä. Kuitenkin tuntuu houkuttelevan kaapissa oleva viinipullo enemmeän kuin baari-ilta.

Olenko todella tulossa vanhaksi? Vai onko kyse siitä, että en vain "uskalla" lähteä? Siitä on kulunut jo aikaa kun olen ollut yksikseen ulkona. Ehkäpä en osaa vallalla olevaa etikettiä? Kavereilla on omat kaverinsa ja ovat kuka missäkin.

Taidan aloittaa totaalisen ukkoutumisen - ja avata sen viinipullon...

Olen vahvasti työorientoitunut. Ensin työ ja sitten huvi - jos sitten enää jaksaa. Kovin usein ei jaksa ja kaverini tietävät sen :/

Pitkien päivien keskelle osuu yllättäviä hetkiä, jotka virkistävät. Varhain perjantai-aamulla odottelin bussia kotipysäkilläni. Katselin pysäkille lähestyvää nuorta miestä, joka kantoi selässään kitaraa. Konsalle oli siis menossa. Kuten äitini aikanaan opetti, toista ihmistä voi katsoa sumeilematta silmiin, ja niin tein. Samoin teki tuo nuori poika. Kummankaan katse ei väistänyt. Lähellä ohitustilannetta tuo "kitaroitettu" mies hymyili kauniisti. Vastasin siihen. Yhä lämmittää :)

Tänään kävin kesken päivän syömässä kasvisfalafelin läheisessä pizzeriassa. Paikan turkkilaismiehet sykähdyttivät olemuksellaan ja palvelualttiudellaan. Kunpa olisi voinut vielä juoda kupin turkkilaista kahvia, mutta sitä ei taida saada mistään täältä Turusta? Tokkopa Helsingistäkään? Pidän siitä paljon.

Pienet asiat pelastavat useasti muuten paskamaisen päivän. Kunpa osaisin (rohkenisin) itsekin joskus hymyillä vastaantulevalle, joka katsoo minua. Tai tehdä työtäni asiakaspalvelussa niin, että siitä jäisi pitkäksi aikaa hyvä mieli.

Ja sitä kahvia. Kertokaa mistä sitä saa - sitä turkkilaista :D

Töiden jälkeen kävin kotikaupassani Wiklundilla ruokaostoksilla. Jonottaessani kassalle tajusin tuijottavani telinettä, jossa myytiin joulumusiikkia. Viidellä eurolla näytti saavan kaikkien suomalaisten joululevyn "Tonttujen joulu".

Kirjoittaisin rumasti jos se ei loukkaisi ketään...

En pidä joulusta. Se alkaa niin aikaisin ja saa ihmiset sekaisin. Kaikenlaista joutavaa krääsää joka puolella ja toinen toistaan kauheampiajoululauluja.

Voisinpa olla jouluna siellä Etnan liepeillä kuten siinä eräässä kauheassa jouluvollotuksessa ollaan. Mutta kun ei. Työjoulu - ja maassa rauha?

Tahdon vetäytyä talviunille ja herätä kevätauringon säteisiin. Ja jos toivoa vielä saa lisää: tahtoisin herätä siihen toisen miehen kainalosta, tumman ja karvaisen.