Turkkilaista kahvia

Olen vahvasti työorientoitunut. Ensin työ ja sitten huvi - jos sitten enää jaksaa. Kovin usein ei jaksa ja kaverini tietävät sen :/

Pitkien päivien keskelle osuu yllättäviä hetkiä, jotka virkistävät. Varhain perjantai-aamulla odottelin bussia kotipysäkilläni. Katselin pysäkille lähestyvää nuorta miestä, joka kantoi selässään kitaraa. Konsalle oli siis menossa. Kuten äitini aikanaan opetti, toista ihmistä voi katsoa sumeilematta silmiin, ja niin tein. Samoin teki tuo nuori poika. Kummankaan katse ei väistänyt. Lähellä ohitustilannetta tuo "kitaroitettu" mies hymyili kauniisti. Vastasin siihen. Yhä lämmittää :)

Tänään kävin kesken päivän syömässä kasvisfalafelin läheisessä pizzeriassa. Paikan turkkilaismiehet sykähdyttivät olemuksellaan ja palvelualttiudellaan. Kunpa olisi voinut vielä juoda kupin turkkilaista kahvia, mutta sitä ei taida saada mistään täältä Turusta? Tokkopa Helsingistäkään? Pidän siitä paljon.

Pienet asiat pelastavat useasti muuten paskamaisen päivän. Kunpa osaisin (rohkenisin) itsekin joskus hymyillä vastaantulevalle, joka katsoo minua. Tai tehdä työtäni asiakaspalvelussa niin, että siitä jäisi pitkäksi aikaa hyvä mieli.

Ja sitä kahvia. Kertokaa mistä sitä saa - sitä turkkilaista :D