Yllättävä ystävyys

Joskus pitkäaikainen ystävyys saattaa saada alkunsa mitä kummallisemmalla tavalla.

Saimme eräänä keskitalven päivänä Helsingissä soiton kaveriltamme, joka oli hengaillut amerikkalaisen miehen kanssa. Kaverimme: "Mä en kestä tota tyyppiä enää hetkeäkään. Tulkaa hakemaan se heti pois!"

Tilanne oli hankala. Ulkona oli pakkasta parikymmentä astetta ja amerikkalainen joutumassa heitetyksi kadulle. Ensimmäiseksi mieleemme tuli, ettei tuolla tavoin voi toimia. Pyyntö oli kuitenkin sen verran epätoivoinen, että hyppäsimme autoon ja kävimme hakemassa ulkomaanelävän hetkeksi meille.

Ajattelimme esitellä hänelle pikaisesti jotakin edustavaa Suomea ja valitsimme kohteeksi Hangon. Varsinainen älynväläys! Siihen aikaan vuodesta Hangossa ei ollut mitään nähtävää. Että hänen pitikin tulla Suomeen tylsimpään mahdolliseen vuodenaikaan.

Matkan aikana selvittelimme hänen matka-aikatauluaan ja paluutaan USA:han. Hän majoittui meillä lopun lomastaan. Tutustuimme häneen sinä aikana hieman enemmän. Hän kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja pitävänsä erityisesti suomalaisista miehistä.

Kerroimme käyvämme USA:ssa työasioiden vuoksi melko usein, joskus kolmekin kertaa vuodessa. Hän kutsui meidät vuorostaan luokseen. Tavallisesti amerikkalainen esittää tuollaisen kutsun haluten vain kertoa, että olet mukava tyyppi, mutta älä ihmeessä tule koskaan käymään. Tulkitsimme kutsun kuitenkin suomalaisesta näkökulmasta todelliseksi ja aidoksi. Tulkinta oli oikea.

Hän asui Philadelphiassa viisikerroksisessa kaupunkiasunnossaan yksin. Siellä oli tilaa vaikka isommallekin porukalle. Seuraavalla työmatkallamme tuolle paikkakunnalle hän vuorostaan majoitti meidät luokseen.

Hän oli todella sivistynyt, harrasti kulttuuria monipuolisesti ja tunsi myös maansa asiat perusteellisesti. Hän olikin meille jonkinlainen kävelevä tietosanakirja ennen internettiä.

Politiikka oli hänelle kuitenkin arka aihe. Kerran hän kysyi meiltä, että ketä me olisimme äänestäneet presidentinvaaleissa. Vastasin kohteliaasti, ettei meillä ole USA:ssa äänioikeutta. Kerran jollakin retkellämme lyöttäydyin amerikkalaisen naisporukan kanssa keskustelemaan tasa-arvosta. Presidenttiehdokkaana ollut Georg W. Bush ei liiemmin naisia ja tasa-arvoa pitänyt tärkeänä. Haukuimme ehdokasta vuoron perään. Ystävämme suorastaan pakeni paikalta. Minulla oli hauskaa.

Ensitapaamisesta Helsingissä alkoikin sitten todella monien vierailuiden sarja puolin ja toisin. Hän halusi näyttää meille omaa maataan ja osasi viedä meidät siellä kaikkein kiinnostavimpiin kohteisiin. Ehkä kaikkein mieleenpainuvin oli pitkä retki Gran Canyonille.

Ystävämme vei meidät myös moniin kulttuuritapahtumiin. Eräs hassu tilanne sattui, kun hän oli kutsunut kuuluisan arkkitehtiystävänsä kanssamme konserttiin kultturikeskus John F. Kennedy Centeriin Washingtonissa. Keskus oli juuri avattu remontin jälkeen. Arvioimme porukalla uudistettuja arkkitehtoonisia osia. Ystävämme totesi ratkaisut epäonnistuneiksi. Arkkitehti vastasi, että minä tein nuo suunnitelmat. Seurasi hetken kiusallinen hiljaisuus, jonka jälkeen vaihdettiin puheenaihetta.

Kaikenlaista jännittävääkin tapahtui. Erään kerran olimme konferenssissa Bostonissa. Itärannikkoa oli lähestymässä lumimyrsky, joka lamaannutti juna- ja lentoliikenteen noin viikoksi. Odottelimme koneen lähtöä Philadelphiaan alkavassa lumisateessa. Lähtöä viivytettiin jonkin aikaa. Kun pääsimme ilmaan, meille ilmoitettiin lennon olleen viimeinen, joka pääsi nousemaan Bostonista. Sen jälkeen kenttä suljettiin useaksi päiväksi. Philadelphian kenttäkin suljettiin pian laskeutumisemme jälkeen. Ihmiset joutuivat majoittumaan lentokentillä useita päiviä kurjissa olosuhteissa. Sen kokemuksen vältimme. Kaverimme oli samaan aikaan jossakin työkomennuksella. Asuimme hänen kämpillään useita päiviä, koska kaupunki oli lumijumissa. Ravintolat olivat kiinni. Kävellen pääsimme hakemaan lähistön valintamyymälästä ruokaa. Kerrankin ei ollut mihinkään kiirettä. Katselimme televisiota ja lueskelimme.

Rekisteröimme parisuhteemme 8.3.2002, ensimmäisenä mahdollisena päivänä. Ystävämme matkusti USA:sta asti meidän juhlaamme. Hän raportoi laajasti meidän perhetapahtumastamme kotimaassaan. Juhlamme oli erityinen tapaus sikäläisten ystäviemme homopiireissä USA:ssa. Olimme siellä hetken pikkujulkkiksia.

Ystävämme inhosi kaikenlaisia jäähyväisiä. Esimerkiksi Helsingin lentoasemalle hänet piti vain jättää. Ei mitään muuta kuin "moikka". Muutama vuosi sitten hän kuoli. Hän oli sairastunut röntgenlääkärin ammattikunnalle tyypilliseen verisyöpään. Hän ei halunnut silloinkaan mitään jäähyväisiä. Jopa oma tytär sai tiedon sairaudesta ja kuolemasta vasta sen tapahduttua. Käsittääksemme muistotilaisuuttakaan ei pidetty.

Olemme ystävällemme Normanille valtavan kiitollisia. Se oli todellista ystävyyttä, joka alkoi aivan pienestä sattumuksesta.

Juttukuva: Pexels-jaime-reimer