Hei vaan kaikille tutuille ja tuntemattomille!
Olen kirjoitellu tänne tuntemuksiani ja olostani ym.
Tämä on ehkä semmoinen minun tapani purkaa tunteita ja punnita mielialoja...kirjoitella ja yrittää muodostaa sanoiksi kaikki tunteet ja oudot mielialat.
Olen taas alkanu nähdä oudosta, oudoimpia unija.
Milloin niin ahdistavia painajaisia että nukahtaminen vaikeaa,milloin kiihottavia kauniita naisia...ja outo herääminen.
Äh jaaritusta...
kaippa tämä on taas sitä arkista turhautumista ja hellyyden kaipuuta jota ei osaa tuoda julki muuten kuin kirjoitetussa muodossa.
Jalka ei edelleenkään kunnossa ja aloitan tänään fysioterapian..se jos ei tehoa sitten joudun kidurgin juttusille...
ulkona on satanu hieman lunta..hiukan valoisempaa edes..
Heräsin tänä aamuna vailla neljä...
ei vaan nukuttanu enää, ajatuksia miljoona jytisi päässä ja toisten kuorsaus vaan ärsytti....
Ajattelin jo elettyä elämääni ja tulevaa.
Mitä haaveilin nuorempana ja mitä on nyt.
Haaveissani asustelen jossain rannalla pienessä mökissä jossa on suuri terassi rantaan päin.
Omistan vespan ja koiran.
Maalailen,marjastan ja kalastan ja reissaan vespan ja teltan kanssa ja tietysti hauveli mukana.
Ei kauhean suuria haaveita...
Kummallista mutta haaveissani elelen itsekseni ja toki minulla olisi seuraa jos vaan niin haluaisin.
Tämän hetkinen elämän meno on vaan niin monimutkaista ja sressaavaa.
Olen sairaana jatkuvasti ja tuntuu että lapset kasvavat ohitseni...tunnen itseni vanhaksi ja väsyneeksi.
Yöllä kun herään tuijotan kattoa ja mietin onko tämä sitä mitä oikeasti haluan...
Tulee ahdistunu olo ja pakko nousta ylös,tupakalle parvekkeelle ja katsella nukkuvaa kaupunkia ja antaa ahdistuksen lientyä viileässä,pieneksi suruksi rintaan.
Useimpana aamuina aamupala odottaa jo toisia ennen kuin he heräävät.
Onko vanheminen tämmöistä?
Peilistä sinua tuijottaa oudot kasvot ja unen tarve vähenee. On kuumia ja kylmiä aaltoja ja outoja ajatuksia..haaveita ja kaipuuta omaan rauhaan,kaipuuta kaikkeen ja ei mihinkään.
Sisälläsi elää edelleen se nuori ja kapinallinen sinä ja peilissä näät vanhenevan ja oudon naaman.
Entäs seksi sitten.
En vaan halua ja mieluumin tyydytän itse itseni kuin annan koskea jonkun toisen minuun.
Pelottavaa, sillä kuitenkin kaipaan läheisyyttä ja rakkautta.
Mikä minulla oikein on...kummallisia unia ja herään kauhuissani ja mieli kaaoksessa...?
Kotosalla edelleen...
olen tuoliriippuvainen...pilleristi..
Jalka alkaa toimia jo vähän...pystyn pieniä matkoja polkemaan maahan,varpaillaan ja sain taas uudet lääkkeet.
Välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle...koti tuntuu vankilalta.
Kuuntelen Voicea ja maalailein tauluja jotka ei tunnu omilta, istun tietokoneella ja odotan kuin todellinen vanki et, joku tulis ja veis ulos...
Katselen kateellisena toisten liikkumista parvekkeelta...
mökkihöperyys iskee..
Perhe tulee töistä,koulusta ja kiukkuaa mulle...eiks ole ruokaa...väsyneenä ja mie vielä pyydän et veiskö joku ulos...
Sain taas potkut sairastumisen takia...
Olen kirjoitellu tänne jo jonkin aikaa ja olen pahoillani jos toistan asioita...
Turhaantuminen omaan itseensä ja elämäänsä alkaa tuntua ja näkyä kovasti!!!
Olen turhautunut tähän huonoon onneeni ja sairastamiseen!!
Olen väsynyt olemaan se kokoperheen psykologi ja voiman pesä joka ei väsy!!
Olen kyllästynyt olemaan minä!!!
No niin se tuli nyt sanottua ja tuotua syvältä sisältäni ulos..
Kumpa jaksaisin uskoa että onneni asioissa kääntyisi...
Olen va ni turhaantunut ja väsynyt...
niin fyysisesti kuin henkisesti...
Silti yritän olla hyvä äiti ja jaksan kuunella lapsiani ja yritän huolehtia heistä...yritän...yritän...jaksaa myös hymyillä.
Valvon öisin ja mietin asioita..
ainoastaan silloin ajatukseni valtaavat minut ja se musertava paine pääsee valloilleen..silloin kun toiset nukkuvat....
Pitäneekö paikkaansa että vanhemmiten unen tarve vähenee...itse olen usein valveilla vielä aamuyöllä ja silti 6.30aamupalalla ja lapsia kouluun laittamassa...enkä pysty enää nukkumaan.
Mutta tästä tuli taas tämmönen minun paineen purku kattila jossa porisee ja kihisee joka suunalta.
Mutta ah, miten helpotti!!
Haleja mun ystäville ja rakkaille!!
Kumpa tää huono onni välillä kääntyis!!!
Kokoajan sattuu vaan lisää ja on huonoa tuuria.
Nyt istun sit rullatuolissa ku kädet ei kestäny kyynärsauvoja..ja vasen jalka rupes kipeytymään....
Oikeassa jalassa on kipsi melkein polveen saakka.
Onneksi jänne ei ollu revenny tai murtunu vaan ainoastaan pahasti tulehtunut. Onko kellään muulla sattunu vastaavaa jonkun muun lääkkeen tai tämän saman kanssa!!! Olisin kiitollinen jos saisin muitten kokemuksista tietoa!
Juurikun sain keuhkokuumeen pois, jalka kipeytyi,
Ja hemmetti kun en ole edes satuttanut sitä mihinkään.
Eilen kun tulin lenkiltä se vaa kipeytyi kipeytymisestään..ja nyt sillä ei poljeta lainkaan.
Tää nyt on tätä mun surullisen kuuluisaa tuuria...
Ulkona on sateista ja synkkää ja odotan että lähden lekuriin sain viimesen ajan....
Mutta haleja mun rakkaille ja ystäville!!!
Kyl kai se aurinko joskus paistaa taas tännekkin ja mulle...
