Makaan peiton alla ja näpyttelen koneella kun en muutakaan jaksa...täällä on kylmää ja sateista ja silläkin mieliala eikun synkistyy...
se kesä sit katosi huristen ja ankea syksy saapuu...kaikki kukat kuolee ja lehdet putoilee...kumpa minäkin voisin vaipua talvihorrokseen.
Tänä aamuna täällä oli aamuäreyttä liikkeellä--
tytär kadotti luistimensa ja niitä sai hakea joka paikasta, ei löytyny sopivia verkkareita ja kipeä sormi eikun turpoaa.
Poika kävi pankilla ja kaupalla heti 7 ja toi samalla mullekki tänne tupakkaa ja päiväruoka tarpeet.
Kellon lähestyessä 8 tytölle tuli kaveri isänsä kanssa hakemaan ja vei mennessään.
Pojan kaveri saapui skootterinsa kanssa ja paleli. Onneks oli vielä kahvia pullossa. (keitämme pannukahvia)
Minä yritin siinä välissä tehdä aamupalaa ja mennä suihkuunkin ja nyt yks kaks, täällä on aivan hiljaista ja minä yksin ajatusteni kanssa.
Viime yö oli hemmetin pitkä...
Ulkona nousi syysmyrsky, satoi ja tuuli niin vietävästi mereltä päin.
Asumme 4kerroksessa ja täällä vinkuu kaikki ovet ja ikkunat. 3 aikoihin luovutin kun heräsi jälleen taas painajaisiin. Istuin melkein tunnin parvekkeella ja ihailin nukkuvaa kaupunkia ja kuuntelin myrskyä.
Sit kömmin takas lämpöisen peiton alle ja taas 5 heräsin painajaisiin...
Näen toistuvasti unta että joku seisoo sänkyni jalkopäässä ja tuijottaa minua uhkaavasti...onko kyse jostain traumasta joka on jäänyt alitajuntaan lapsuudesta, jollain isäni sekosi ajoittain ja yritti ampua minut useasti. Silloin sain herätä juuri siihen että hän seisoi hullun katse, sinisissä silmissään vuoteeni vierellä ladatun haulikon kanssa. Aiheuttaako tämä ja vahva lääkitys minulle tepposia?
Yleensä voin nukkua, näkemättäpainajaisia, useita öitä, mutta nyt ne ovat tulleet jatkuvasti, kun olen ollu kipeänä. Ja yleensä jotain pahaa sattuu painajaisten näkemisen jälkeen piakoin...
Mutta nyt yritän saada univelkaani hiukan kiini...kello soi jo 6.30 ja nyt väsyttää...taidan laittaa radion auki ettei tunnu niin yksinäiseltä..
Haleja mun rakkaille!
