hewa72

mitäpä tässä...
hermot menossa...vielä viikko saikkua ja taas uusi lääkekuuri...11päivä viimeinen saikku.
Huomasin tuossa netlogissa käydessäni(sieläkin sivusto)että sukulainen ketä inhoan ja joka on tuottanut minulle ja perheelleni vaan tuskaa ja ongelmia ,oli löytänyt minut sieltä..nyt sitten vaan odottelen että mitä se nyt keksii ja hämmentää!
En ole sukulaisiini yhteydessä syystä että en koskaan kelvannu heille tämmöisenä ku olen. Ja tämä hankala sukulaiseni on vielä isäpuoleni...
Näin valitettavasti hänen lävitseen jo heidän seurusteleun alku vaiheessa...kaverilla on paha alkoholi ongelma....hän sai sitten minun välini äitiini, joka ei edes tunnusta minua tyttärekseen enää, menemään lopullisesti poikki...
kaveri sotkee ja hämmentää kaikkien asioita, vaivautumatta ottamaan asioista edes selvää...

Mutta se rakkaasta suvustani....suku on pahin.

Mutta mukavaa syksyisen aurinkoista päivää kaikille!
Haleja mun rakkaille ja ystäville, ilman teitä en jaksaisi.

Täällä on kova myrsky...
Tuulee aivan mielettömästi ja sataa vettä.
Ja mun sairaslomani eikun jatkuu...tänään taas lääkäriin,keuhkokuume jo toista viikkoa päällä.
Haluan jo takas töihin!!!
Alan olla ni väsy tähän sairaana olemiseen...
kaikki menee hyvin kun en va liiku juurikaan vaan pysyttelen mahdollisimman paikallani!!

Jaksamista toisillekkin potilaille! Tiedän etten taatusti ole ainoa joka sairastaa. Kun menette ulos pukeutukaa lämpimästi ja pitäkää jalat kuivina!!

Haleja mun rakkaille!!!

Makaan peiton alla ja näpyttelen koneella kun en muutakaan jaksa...täällä on kylmää ja sateista ja silläkin mieliala eikun synkistyy...
se kesä sit katosi huristen ja ankea syksy saapuu...kaikki kukat kuolee ja lehdet putoilee...kumpa minäkin voisin vaipua talvihorrokseen.

Tänä aamuna täällä oli aamuäreyttä liikkeellä--
tytär kadotti luistimensa ja niitä sai hakea joka paikasta, ei löytyny sopivia verkkareita ja kipeä sormi eikun turpoaa.

Poika kävi pankilla ja kaupalla heti 7 ja toi samalla mullekki tänne tupakkaa ja päiväruoka tarpeet.

Kellon lähestyessä 8 tytölle tuli kaveri isänsä kanssa hakemaan ja vei mennessään.
Pojan kaveri saapui skootterinsa kanssa ja paleli. Onneks oli vielä kahvia pullossa. (keitämme pannukahvia)

Minä yritin siinä välissä tehdä aamupalaa ja mennä suihkuunkin ja nyt yks kaks, täällä on aivan hiljaista ja minä yksin ajatusteni kanssa.

Viime yö oli hemmetin pitkä...
Ulkona nousi syysmyrsky, satoi ja tuuli niin vietävästi mereltä päin.
Asumme 4kerroksessa ja täällä vinkuu kaikki ovet ja ikkunat. 3 aikoihin luovutin kun heräsi jälleen taas painajaisiin. Istuin melkein tunnin parvekkeella ja ihailin nukkuvaa kaupunkia ja kuuntelin myrskyä.
Sit kömmin takas lämpöisen peiton alle ja taas 5 heräsin painajaisiin...
Näen toistuvasti unta että joku seisoo sänkyni jalkopäässä ja tuijottaa minua uhkaavasti...onko kyse jostain traumasta joka on jäänyt alitajuntaan lapsuudesta, jollain isäni sekosi ajoittain ja yritti ampua minut useasti. Silloin sain herätä juuri siihen että hän seisoi hullun katse, sinisissä silmissään vuoteeni vierellä ladatun haulikon kanssa. Aiheuttaako tämä ja vahva lääkitys minulle tepposia?
Yleensä voin nukkua, näkemättäpainajaisia, useita öitä, mutta nyt ne ovat tulleet jatkuvasti, kun olen ollu kipeänä. Ja yleensä jotain pahaa sattuu painajaisten näkemisen jälkeen piakoin...

Mutta nyt yritän saada univelkaani hiukan kiini...kello soi jo 6.30 ja nyt väsyttää...taidan laittaa radion auki ettei tunnu niin yksinäiseltä..
Haleja mun rakkaille!

Sairaslomani eikun jatkuu...
Tää hemmetin keuhkokuume ei häviä vielä ensiviikko kotona ja sit jos ei parane ni joudun sairaalaan. Lisättiin taas vaan lääkkeitä...

Ikävä töihin ja koululaisia...aika käy väkisin pitkäksi!!!

Antaispa joku hyviä vinkkejä miten saisin aikani paremmin kulumaan....

Niin vieläkin makailen kun en muutakaan jaksa tehdä...
päätä särkee...yritin hiukan siivoilla...mut ei tästä mitään tule...

Sain terveisiä vanhoilta ystäviltä joista en ollu kuullu mitään pitkään aikaan.
Yksi heistä oli muuttanu paikkakuntaakin tässä välillä ja tuskailee kun ei tunne olevansa liki 60vuotias!!
Hän meinaan tahtois töihin mutta ikärasismiin törmää kaikkialla.
Ystäväni on taitava kuvan käsittelijä ja kuvaaja.
Hän kirjoittaa hienosti ja lähettelee kuviaan muillekkin kuin vaan meille ystävilleen.

Hän ei näytä ikäiseltään ja mieleltään on edelleen ikuinen nuori. Hyilee omalla hammas rivillään leveästi ja reissaa ja matkustelee ja nauttii lapsistaan ja aikuisuudestaan.

Olenko itse samanlainen hänen iässään ja osaanko arvostaa terveyttä ja virkeyttä,jos sitä on?

Toinen ystäväni asuu lähempänä muttemme ole nähneet tai kuuleet toisistamme aikoihin mitään.

Häneltä tuli sähköpostia ja kuulumisia....
Kaikki kuulemma hyvin ja hän luuli että minä olen muuttanut johonkin kun minua ei kuulemma ole näkynyt..

No maailma heittelee meitä ajasta ja paikasta riippumatta, laidasta laitaan.

Välillä sataa ja sit se aurinkokin taas jaksaa näyttäytyä...

Nyt yritän huilia hetken ja sittenpä taas muksut saapuukiin takaisin kotiin...

Haleja mun rakkaille ja ystäville...

Taas yksi pitkä päivä kotona ja peiton alla...
onneksi olo jo alkaa hiukan helpottaa.

Ulkona paistaa aurinko ja ketuttaa kun ei jaksa lenkille lähteä saati muuta tehdä ku makailla.

Tänä aamuna nousin tosa 3 aikoihin yskimään ja ei vaan enää nukuttanu tippaakaan, yritin olla hiljaa että toiset sais vielä nukkua...

5luovutin ja keitin kahvia,tein jopa kaikille aamupala voikkarit valmiiksi ja siivosin ja jynssäsin keittiön...

Oli kiva huomata muksujen ilmeet kun ne tuli keittiöön : aha äiti alkaa parantua!

Nyt sit kävin suihkussa ja läähätän peiton alla...keuhkot vinkuu ja huono olo iski takas...mut nyt sit va taas huilitaan ja huilitaan ja odotellaan että lapset tulee koulusta...äiti on taas väsy..tai sit olo ei va vielä niin hyvä miltä se tuntui...

Mutta ulkona paistaa aurinko ja tuulee...
minä makaan peiton alla ja kuuntelen tuoko se terveisiä maailmalta...

Haleja mun ystäville ja rakkaille!

Olen väsynyt ja kipeä...
sain sit jälkitaudiksi keuhkokuumeen ja makaan jo toista viikkoa....
tahtoo töihin ja pois pedistä!!!
En va jaksa olla vielä pystyssä....
Haleja mun rakkaile ja ystäville!

Olen väsy...
ensin sain sikainfulenssa tartunta epäilyn ja olin melkein viikon karanteenissa kotona.
Sitten otti ja tuli oksennus tauti ja kurkku kipu semmoisena ettei lähe ääntä kunnolla ja kuume hyppii edes takas.

Kävin katsomassa ihanaa omakotitaloa mutta vuokratakuu niin iso etten saa sitä millään...eli jatkamme eloa tässä asunnossa...muksuilla omat huoneet ja minä olkkarissa...eli ei omaa rauhaa lainkaan...

Pääsin vihdoin töihin ja nyt joudun olemaan sieltäkin poissa etten tartuta lapsia....hyvin alkaa tämäkin työkokeilu!

Alan vaan olla niin hiton väsy....

Tunteet sekaisin ja nuppi halkeaa pian sanomattomista asioista ja puhumattomista asioista....