Täytyisi varmaan alkaa lukea näitä tekstejä vähän tarkemmin. Kirotusvireitä jää vähän turhankin paljon. Kirjaimien puuttuminen ja tuplaantuminen on pelkästään ärsyttävää.
Välillä syntyy aivan itsellisiä ajatuksia, jotka pistävät pohtimaan.
Järkyttävä, hauska tai mitä lie tuo löytämäni yliherkän hiirimaton aiheuttama lapsus (osa tekstistä hypännyt vanhan tekstin väliin, kun jännitteinen kämmen käynyt 5 cm päässä hiirimatosta)
Ehkäpä tuo on lähinnä runollinen:
"Tänään ei sentään en kuitenkaan kukaan kuollut"
Tänäänkin (eilen) teki useasti mieli tupakkaa. Oli tosin helppo sanoa ei. Kaikki tilanteen olivat myös sellaisia, että oli helppo ymmärtää logiikka tuolle tupakanhalulle ao tilanteissa.
Eniten huolestuttaa, että edelleen niin usein unohtaa, ettei enää polta - ai niin!
Vasta tänään uskalsin kertoa äidilleni tupakanpolton loppumisesta. Heitin sen positiivisena uutisena kaikkien ikävämpien asioiden perään: "ai niin, jotakin positiivistakin, oon muuten ollut 9 vrk polttamatta"
