Eräänä tavallisena tiistaina kello kaksi

Näytetään bloggaukset huhtikuulta 2006.
Seuraava

3x24 - 1,5

Tupakoimattomat elävät pidempään, sanotaan.

Ymmärrän ! Aika ainakin kuluu helvetin hitaasti ilman tupakkaa. Ei keksi mitä käsillään tekisi ja miten peittää ajoittaista hämmennystään. Ei voi karata tupakalle.

Joka paikassa on listauksia tupakoimattomuden hyvistä puolista. Missään ei kerrota miten paljosta joutuu jäämään tupakoimattomana paitsi.

Istun salaa tupakoivien seurassa ja varastan "passiivisesti" oman osani savuisesta ilmasta ja ilmapiiristä.

You are allways on my mind, you´re allways on my mind.

Onneksi jotakin muutakin kuin tupakka ;)


36 + ?

Onneksi rakensin tämän taisteluni aivan henkilökohtaiseksi !

Juuri nyt nikotiinin tuskissani antaisin periksi, kun en saa mitään vastakaikua siltä, jolta sitä kaikkein eniten kaipaisin...

This mind game is only in my own mind!

Älä koskaan laske minua päÄsi sisälle, jos haluat säilyä tervejärkisenä!


2x24 + 13

Henkisesti pahin päivä tulee kuulemma vasta n. 7. päivänä.

Tänään jo 2 kertaa olin valmis luopumaan looseriksi ja ihmiseksi, joka ei voi itse arvostaa itseään PRKL.

Kiitos molemmille kavereilleni, jotka estivät. HMPH

Niin ja.... joillekin on luotu silmät, jotka näkevät enemmän kuin muut ihmiset...


2x24 - 2

Mitä uutta...

(Tupakan)himo huutaa ja muistuttaa edelleen olemassaolostaan. Annoin sille tänään nimen, että sille on helpompi sanoa, Olet historiaa älä kiusaa enää.

Ensimmäisen yritelmä kirjoittaa tänään (2x24 - 4) onnistuin tuhoamaan bittihelvettiin väärällä näppäilyllä. Hiivatin näppäinyhdistelmiin koodatut pikatoiminnot.


24 + 12

Nyt siis takana puolitoista vuorokautta hetkestä eräänä tavallisena tiistaina klo kaksi.

Hereilläoloaikana ei varmasti ole mennyt varttia pidempää aikaa, etteikö olisi tehnyt mieli polttaa tupakkaa.

Päässä humisee hetkittäin niin, että näkö sumenee.

Alkoholistit laskevat päiviä, viikkoja ja kuukausia juomattomuuttaan. Minä siis tunteina tupakoimattomuutta.

Mietin tänään duunissa sitä, miltäköhän vierotusoireita kärsivästä heroinistista mahtaa tuntua. Jossakin väitettiin nikotiinin olevan jopa heroiinia pahemmin addiktoiva aine.

Nyt olisin jo luovuttanut moneen kertaa, jos olisin vain päättänyt lopettaa tai lakkoilla, samoin jos tupakoimattomuus perustuisi vetoon tai lupaukseen.

Joka kerta, kun mieleni tekee tupakkaa, ajattelen mielessäni: "polttaisin ja myöntäisin ettei tahdonvoimani riittänyt vastustamaan kiusausta - riittääkö se mihinkään muuhunkaan?"

Hetki hetkeltä pykälä kauemmaksi. Kohta 24 + 12,5 eli 36,5 h takana.


day 1

Tulipa pääsiäisenä käänneltyä omaa elämänhistoriaa mielessä taaksepäin parikymmentä vuotta ja takaisin.

Looseri mikä looseri ajattelin.

Tarkemmin ajatellen se ei ihan looserihistorialta tuntunutkaan. Piti keksiä joku hyvä peruste tuolle looseri-tunteelle.

"Hemmetin looseri, kun et edes tupakasta pääse eroon".

Kaikenlaisia "mission impossible"-asioita on tullut vietyä läpi vain sen vuoksi, että joku on erehtynyt väittämään, ettei niin voi tehdä tai tuo ei onnistu tai ei ole mahdollista.

Nyt sitten haastoin itse oman tahdonvoimani.

Ei mikään asia, ei kukaan ihminen - ei mikään! voisi olla sen arvoinen, että tällaisen mittelön kestäisi luovuttamatta.

Sen verran paska jätkä olen, ettei edes nikotiini ja yli 25 v jatkunut ketjupolttaminen voi olla tahdonvoimaani vahvempi.

Äkkihyppäys 60-80 sätkän päivittäisestä polttamisesta totaalilopettamiseen on elimistölle aika raju. Nikotiinipurkkaa tai -laastaria; ei hemmetti. En syö krapulaankaan särkylääkettä.

Jokainen tunti tuntuu neljä kertaa pidemmältä kuin aiemmin.

Nyt vasta ensimmäiset 24 h tulossa täyteen ja tämä viimeinen edelleen kuluva tunti on ollut niin pitkä, että aika tuntuu pysähtyneen.

Siksi tämä blogikin.

Ympäristö on yleensä kauhean ymmärtäväinen, kun joku epäonnistuu tupakkalakossaan. Ymmärrän.

Tämä ei ole lakko vaan lopullinen ratkaisu. Olen haastanut oman tahdonvoimani. Kestäisikö kanttini julkisesti tunnustautua niin looseriksi, etten kyennyt tahdonvoimalla nujertamaan nikotiinintuskaani ja tapatupakointia - en piru vie kehtaisi.

Siksikin tämä blogi.

Vielä 16 min siihen, että ensimmäinen 24 h tulee täyteen. Onneksi edessä pitkä iltavuoro ja siellä aika menee väistämättä hieman nopeammin. Tai jos aika kulkee vielä tänäkin iltana yhtä hitaasti kuin edellisen olen sitten varsinainen tehosterotta työssäni.


Seuraava