ajatuksia lounaiskulmalta

Niin, tänään sitten oli vappuaatto.. Ilmeisesti pitäisi juhlia, kun vaan tietäisi mitä. Kaikkina niinä vuosina, kun olen ollut kirjoilla yliopistossa, en ole vielä tätä vastausta löytänyt. Eikä vastaus ole tullut eteeni muuallakaan.
Ilmeisesti juhlinnan kohteena on kevään tulo. Siis noin alunperin ja akateemisessa mielessä. Ainakin keväisiä ovat laulut, joita eri köörit vappuaamuna laulavat siellä ja täällä.
Kalenterissa seisoo, että suomalaisen työn päivä. Ei vaan oikein tunnu nuo työväen vappujuhlatkaan omilta, eikä kovin monesta muustakaan näemmä.

Tai ehkä se on vaan sitä, kun on maalta, ei ymmärrä tällaisia kaupunkilaisia juhlia... Mene tiedä...

Hyvää vappua kumminkin kaikille, nyt kun se virallisesti alkaa runsaan puolen tunnin päästä!

Eilen oli sitten seitsentuntiset teatteriharkat. Miten sitä ihminen voikin olla niin loppu, vaikkei edes tee mitään fyysistä, sen kun nut vaan on olevinaan hevonen... =D No kaippa se kesäteatteriesitys siitä valmistuu, kunhan vielä käymme parikymmentä kertaa harjoittelemassa...

Mikäköhän saisi ihmisen tekemään gradua yhtä intensiivisesti seitsemän tuntia putkeen? Sen mokoman kirjoittaminen kun on kuin tervan juontia. Ei se enää olisi kuin parikymmentä sivua ja sitten stilisointia, mutta syksyyn se taas jää.. toivottavasti kuintenkin vain ensisyksyyn.. hmm..

Synkkää yksinpuhelua.. No, mihinkään maailmoja syleilevään analyysiin en juuri nyt pysty... Olkoon...

Tänään on sitten pitkäperjantai ja oikeastaan ensimmäinen päivä täällä rannikolla, kun kevään voi haistaa ulos mennessään. Öinen sade toi mukanaan kevään tuoksun.
Näin pyhäpäivänä on aika ajatella kaikenlaista. Lähinnä ajatuksissa on pyörineet ihmisten reaktiot viikontakaisiin eduskuntavaaleihin. Miten ihmiset jaksavatkin olla yhtäkkiä niin hirvittävän kiinnostuneita siitä, kuka vaalit voitti?

Ennen vaaleja ei kolmasosa suomalaisista osannut sanoa onko SDP hallituspuolue, vai ei. Nyt, kun Perussuomalaiset voittivat vaaleissa ennätyksellisen määrän kansaedustajia, on puoli suomea ilmoittanut jo muuttavansa ulokomaille tai ainakin vähintään boikotoivansa kaikkea mahdollista, johon vähinkin liittyy perussuomalaisuus.

Tosiasia kuitenkin lienee, ettei kovin radikaaleja muutoksia ole odotettavissa. Virkamieskunta kun ei Suomessa tapaa vaihtua samalla hetkellä kuin hallitus ja virkamiesvalmistelustahan aika paljon päätöksenteossa riippuu. Toisaalta, koska Perussuomalaisilla ei ole ehdotonta enemmistöä Eduskunnassa, eivät he yksin voi hallitusta muodostaa. Tästä johtuen taas heidänkin on tavoitteistaan annettava periksi, jotta hallitusovi ylipäätään aukeaisi.

Toisaalta, ja tämän sanon homona, ihmisenä ja keskustan jäsenenä, Perussuomalaisten ohjelmassa on monia kohtia, itseasiassa suurin osa, sellaisia, jotka voisin allekirjoittaa milloin tahansa. Ohjelman otsikointi on monin paikoin raflaavampaa, kuin sen varsinainen sisältö. Ja hiljentäähän se hallitusvastuu suurinta suunpieksentääkin.