Eilen oli sitten seitsentuntiset teatteriharkat. Miten sitä ihminen voikin olla niin loppu, vaikkei edes tee mitään fyysistä, sen kun nut vaan on olevinaan hevonen... =D No kaippa se kesäteatteriesitys siitä valmistuu, kunhan vielä käymme parikymmentä kertaa harjoittelemassa...
Mikäköhän saisi ihmisen tekemään gradua yhtä intensiivisesti seitsemän tuntia putkeen? Sen mokoman kirjoittaminen kun on kuin tervan juontia. Ei se enää olisi kuin parikymmentä sivua ja sitten stilisointia, mutta syksyyn se taas jää.. toivottavasti kuintenkin vain ensisyksyyn.. hmm..
Synkkää yksinpuhelua.. No, mihinkään maailmoja syleilevään analyysiin en juuri nyt pysty... Olkoon...
