Otsikon kysymys on jotenkin noussut mieleeni moneen kertaan preisidentin pitämän uudenvuodenpuheen jälkeen. Ei siksi, että olisin itse ottanut nokkiini presidentin toivotettua Jumalan siunausta puheensa lopuksi, vaan siksi, että niin kovin moni muu on ainakin verkossa kirjoittamansa perusteella tehnyt.
Onko todella niin, että uskonvapaus tarkoittaa joillekuille meistä sitä, että olemme oikeutettuja olemaan näkemättä tai kuulematta mitään uskontoihin liittyvää? Onko Vapaa-ajattelijoitten uskonvapauden rajoittamattomuuden nimissä minun luovuttava ristiriipuksestani, etten tulisi loukanneeksi heitä?
Edellä oleva on toki kärjistys, mutta nousee mieleeni aina kuullessani jonkun loukkaantuneen noista kahdesta sanasta. Sinänsä keskustelusta tekee merkillisen se, että Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärää ja sen vähenemistä käytetään perusteena sille, ettei olisi soveliasta presidentin toivottaa Jumalan siunausta. Miksi perusteeksi ei oteta kaikkien kristillisten kirkkojen yhteenlaskettua jäsenmäärää? Tai vielä laajemmin, kaikkien niitten uskontokuntien, joilla on jumaluus ja jotka voivat tulkita presidentin tarkoittaneen omaa jumaluuttaan?
Jotenkin minusta tuntuu, että vapaa-ajattelijat kuitenkin ovat vähemmistö edelleen, vai olenko väärässä? Onko Suomessa luovuttava kaikista niistä perinteistä, jotka jotenkin liittyvät uskontoihin, jottemme tulisi loukanneeksi ketään?
Ja lopuksi, jos ei kerran ateistisessa maailmankuvassa ole jumaluutta, niin miten kaksi sanaa, Jumalan siunausta, voi loukata niin hirvittävän syvästi? Silloinhan pitäisi olla aivan sama, vaikka presidentti olisi sanonut hupsis hei puheensa lopuksi.