ajatuksia lounaiskulmalta

Näytetään bloggaukset toukokuulta 2011.

Kesä tulee, olenko valmis?

Olen ja en, kuten aina. Minulle kesä on aina ollut aikaa, jolloin tehdään töitä vuorotta, ja harrastetaan teatteria sormet verillä. Miksi oikeastaan, en tiedä. Jokin vaan aina vetää mukaan siihen ruljanssiin, vaikka tekemistä muutenkin olisi varmasti riittävästi, jopa liikaakin.
Mitä olisi kesä ilman maatalostöitä? Entä ilman teatteria? Tai kesätapahtuman järjestelyitä?
Vaikea on kuvitella sellaista, mitä ei ole koskaan kokenut, tai vakavasti harkinnutkaan.. Eikä minusta edes taitaisi olla makaamaan auringossa laiskana. Päivän jälkeen pitäisi kyllä jo keksiä jotain tekmistä. :)


Miksi ihminen tekee itselleen kiireen?

Pohdin tässä otsikon kysymystä hektisen viikon keskellä. Miten sitä voikin siunaantuna joka illalle talkoot, tai palaveri keskellä kiireisintä toukoaikaa ja vielä kun ensimmäisten varhaisvihannesten pakkauskin on alkamassa näillä näppäimillä. Mistä kiire oikein tulee?

Tulin siihen tulokseen, että en osaa yhtä asiaa; yhtä pientä kahden vokaalin muodostamaa sanaa... Miksi aina, kun joku pyytää johonkin hommaan, vastaan kyllä? Mikä saa minut olemaan se kiltti ihminen, jota voi juoksuttaa kaikessa mahdollisessa?

Taitaa olla niin, että olen vaan niin tuhottoman huomionkipeä surkimus, että haen ihmisten huomiota olemalla "kiltti". *huokaus*


Osama poissa päiviltä, entä nyt...

Jotenkin omituista, miten kansainvälinen julkisuus keskittyy yhteen kohteeseen. On tietysti ymmärrettävää, kun kyseessä on vaikka Japanin katastrofin kaltainen tapahtuma, että sitä seurataan, mutta että yhtä henkilöä. Osama Bin Laden (tai mikä sitten lienee oikea kirjoitusasu) on ollut julkisuudessa toistakymmentä vuotta, vaikka on ollut piilossakin. Yhdysvallat ovat mestästäneet häntä, kuin hirveä jahti aikaan koko tuon ajan. On ammuttu milloin sinne ja milloin tänne ja nyt riemuitaan kuin peiijaisia pitäen. Sitten vielä väitetään, että vaikkapa Muhamed-piirroksista syntyneet mellakat arabimaissa olivat jotenkin typeriä tai erikoisia...

Ehkä huolestuttavinta tässä kaikessa on se, että Osama on todennäköisesti omilleen tärkeämpi kuolleena, kuin elävänä. Elävänä hän oli pikku hiljaa unohtuva ja ukkoutuva mies, jossakin Pakistanissa piilossa. Nyt hän on marttyyri, jonka kuolema on sopiva tekosyy tehdä mitä tahansa. En tiedä, onko Osaman verkostolla kykyä tehdä suuria iskuja (enää), mutta mieltenkuohussa saatetaan tehdä jotakin sellaistakin, joka muuten jäisi tekemättä. No aika näyttää. Nyt on Obaman juhlan aika Osaman kustannuksella ja suosio nousee kohisten. Joskin vaalit ovat vielä ikävän kaukana...