Jukka Kajava täyttäisi tänään 70 vuotta, mutta hän menehtyi vuonna 2005 työmatkalla Berliinissä. Kajava oli pitkään Suomen luetuin teatterikriitikko ja myöhemmin tv- ja radiokriitikko. Kajavasta tuli käsite. Kun hän saapui teatterin ensi-iltaan, se pantiin merkille. Hänen kritiikkejään myös pelättiin, koska hän terävästi perusteli arviointinsa. Kansan parissa oli niitä, joille Kajava mudoostui haukkumasamaksi. Jos Kajava teilasi jonkin teatteriesityksen, tietty osa teatterin ystävistä piti sitä positiivisena mainesanana ja esitykseen kannatti hankkia liput. Toiset ihailivat Kajavan johdonmukaisuutta ja näkemyksellisyyttä.
Jukka Kajava kierteli paljon kouluissa, kansalaisopistoissa ja muissa tilaisuuksissa kertomassa arvostelijan työstä ja omista periaatteistaan. Usein Kajava kannusti uusi, nuoria tekijöitä, ja erityisesti hän vaati hyviä lasten ohjelmia televisioon.
Gilgamesh
Jukka Kajava itsekin teki teatteria. Vuonna 1975 Helsingin kaupunginteatteriin valmistui Jukka Kajavan ja Antti-Einari Halosen yhteistyönä muinainen sumerilaisten sankaritaru Gilgamesh. Esitys oli voimakasta ja hallittua kerrontaa ja Psyke ry:n 96-lehdessä teatteriarvostelija luonnehti tapausta näin:
Se kiteyttää 60-luvun avantgardistiset virtaukset toimivaksi päivänteatteriksi. Se on vertaansa vailla oleva teatteritapaus nuivettuneessa Helsingin teatterielämässä, mutta se vaatii myös suurten mittojen katsojaa.
Kaupunginteatterin Gilgameshissa ei ollut mitään homoeroottista korostusta, mutta itse taru monella tavoin herättää eroottisia tuntemuksia. Gilgamesh-eepos on maailman vanhin sankaritaru, ja se sijoittuu Kaksoisvirtain maahan eli Mesopotamiaan. Se on monen kirjoittajan yhteistyötä, ja ensimmäiset osat ovat syntyneet jo yli 4000 vuotta sitten. Gilgamesh säilyi sen takia, että Niiniven kaupungin muinaiseen kirjastoon kerättiin senaikainen kirjallisuus eli valtavat määrät savitauluja, ja kun sotatilanteessa Niinive tuhottiin maantasalle, savitaulut hautautuivat maahan, ja ne löydettiin vasta vuoden 1850 tienoilla. Raunioista on löytynyt 30 000 nuolenpäätekstiä, mukana monenlaisia asiakirjoja, selostuksia tähtitaivaan ilmiöistä, kauppasopimuksia ja myös Gilgamesh-eepos.
Gilgamesh suomennettiin ensi kerran 1940-luvulla. Vuonna 2000 Jaakko Hämeen-Anttila suomensi Gilgameshin uudelleen, ja uusin painos ilmestyi viime vuonna. Tätä tekstiä varten luin vuoden 2000 version.
Tarinan päähenkilö on Urukin kaupunkivaltion hallitsija Gilgamesh, urhea sankari, jota kaikki naiset jumaloivat. Hänestä osa oli ihmistä, osa jumalaa. Eepoksessa kerrotaan, miten Gilgamesh ei jätä ainoatakaan tyttöä äidilleen, ei neitoa sulhaselleen eikä ainoatakaan poikaa isälleen. Kuninkaalla oli aina ensioikeus häävuoteeseen. Neidot valittavat Gilgameshin pöyhkeää käytöstä jumalille.
Eepoksessa metsästäjät kertovat, miten villikarjan ja gasellien kanssa joen juomapaikalle tulee villi-ihminen, Enkidu. Hän on karvainen, vankka ja vahva, pitkähiuksinen, hän syö eläinten kanssa ruohoa ja viettää aikaansa eläinlaumoissa. Aluksi villi-ihmistä yritetään kesyttää porttojen avulla. Nämä avaavat sylinsä ja houkuttelevat Enkidun makaamaan heidät. Sitten kuuden yön rakastelun jälkeen Enkidu peseytyi ja muuttui ihmismäiseksi. Hänet tutustutetaan kuningas Gilgameshiin, joka hänkin oli korkea varreltaan ja muurinvankka. Ensikohtaaminen muodostui kovaksi painiotteluksi. Siitä he ystävystyivät.
Gilgameshista ja Enkidusta tuli erottamattomat. He kävivät taisteluun yhdessä, ja huippukohdaksi muodostui metsän suuren hirviön Humbaban tappaminen. Humbaba oli ollut pelottava metsän vartija. Äänikin oli kuin tuhotulva.
Mutta olivatko he molemmat suuria naissankareita? British Museumin verkkosivustolla kerrotaan muinaisuuden henkilöistä, joilla ehkä on ollut kaipuu samaa sukupuolta kohtaan. Yhtenä esimerkkinä on Gilgamesh.
http://www.britishmuseum.org/explore/themes/same-sex_desire_and_gender/same-sex_desire.aspx
Gilgameshin suhde Enkiduun oli hellä ja läheinen. He istuivat iltaa käsi kädessä. Gilgameshin unissa on viitteitä homoerotiikasta, mutta voi se olla lujaa ystävyyttä ilman sen kummempaa erotiikkaa.
Enkidu sairastuu. Se on jumalten rangaistus metsän hirviön tappamisesta. Hän kuolee, ja Gilgamesh määrää kaikki nuoret miehet avaamaan tukkansa valtoimeksi samalla tavalla, kuin Enkidulla oli. Gilgameshin suru on niin valtava. Tästä tulee mieleen kuva Kajavasta: pitkä vaalea tukka valtoimenaan.
Suomalaisen teosofian perustajahahmo Pekka Ervast on kuvannut Gilgameshin ja Enkidun ystävyyttä 1920-luvulla näin:
Gilgamesh ihastui tuohon ihmiseen, joka oli hänelle sopiva toveriksi, ja he tekivät ystävyysliiton. He olivat aina yhdessä ja suorittivat yhdessä sankaritekoja. Hyvin merkillinen piirre mielestäni on se, että Gilgamesh, kun hän oli saanut Engidun ystäväkseen, jonka kanssa saattoi suorittaa ihmeellisiä tekoja, ei enää välittänyt naisista. Ištar-jumalatar koetti viekoitella häntä menemään naimisiin kanssaan ja suuttui, kun Gilgamesh ei hänestä lainkaan välittänyt.
http://www.teosofia.net/pe/gilgamesh.htm
Pekka Ervastiin liittyy erikoinen episodi: Ervast oli 1920-luvulla tunnettu ja suosittu luennoitsija. Hän sai kokea myös vehkeilyä ja syytöksiä. Äärioikeisto mustamaalasi Ervastia lehdistössä leimaamalla hänet homoseksuaaliksi, joka oli tuohon aikaan rikos. Ervast pidätettiin asian tiimoilta, mutta vapautettiin tutkimusten osoitettua toista. (wikipedia)
Lapsena pojan homoseksuaalisuuden ensimmäisiä merkkejä on ehkä kaipuu löytää läheinen suhde ihailemaansa poikaan tai mieheen. On halu saada nauttia ainakin mielikuvissa sankarin ystävyydestä. Enkidu on varmaan ollut joillekin kaivattu mielikuvien sankari, jonkun toisen sankari ja ihailun kohde oli esim. sarjakuvan Pecos Bill , kolmas on löytänyt kohteensa elokuvasta tai tv:stä. Nythän outoja sankareita esitellään tv:ssä joka päivä.