Tieteen päivillä teemana olivat kriisit. Monet avioliitot ovat täynnä kriisejä, vaikka leppoisia, hyviäkin liittoja on paljon. Kriisiluennossa valotettiin apua etsineiden ongelmatilanteita. Juuri nyt vaaditaan homoavioliittoja. Vielä ei voi olla tietoa niiden kriiseistä, mutta se tiedetään, että avioeroja rekisteröidyissä parisuhteissa on ollut hieman vähemmän kuin eroja avioliitoissa. Sitä on selitetty niin, että vuosikymmeniä on haluttu päästä viralliseen liittoon, joten liitto on ollut hyvin harkittu. Mutta on varmaan myös niitä liittoja, joiden ainoa koossapitävä liima on se, että pitää näyttää ulospäin harmoniselta. Ero voi olla "kasvojen menetys".
Pari- ja seksuaaliterapeutti, terveydenhoitaja Minna Oulasmaa työskentelee Väestöliiton perhekeskuksessa. Hän kertoi hyytäviä perhetarinoita Väestöliiton perhekeskuksen vastaanotolta. Kaikki esimerkit ovat heteroliitoista. Mukana esityksessä oli lempeää huumoria. Minna Oulasmaa haastoi kuulijat tunnematkalle omaan itseensä. Löytyykö omasta itsestä samanlaisia tunnetiloja? Esimerkit olivat niin kouriintuntuvia, että homokuulijakin voi pohtia niiden pohjalta omia elämänvalintojaan.
Ensimmäinen esimerkki on täydellisestä perheestä. Osapuolet korostavat, että parisuhde on täydellinen. Tehdään monta ulkomaanmatkaa vuodessa sellaisiin kohteisiin, joista moni ihminen ei ole koskaan edes kuullut. "Kotimme on aivan mieletön. Sisustussuunnitelija on suunnitellut kaiken. Milloin vain voi kutsua Gloria-lehden paikalle tekemään juttua meidän kodista. Meillä on tosi kauniit lapset, älykkäät. Heistä tulee hyvää palautetta koulusta ja päiväkodista. Elämämme näyttää tosi kadehdittavalta. Moni ihminen on tosi kateellinen meille ja on sanonutkin sen. Me ollaan unelmaperhe. Kaikki näyttää huippuhyvältä. Me näytetään niin hirveän onnellisilta". Mutta myöhemmin paljastuu, että sisällä on vain tyhjyys. Mikään ei tunnu miltään. On keskitytty siihen, miltä heidän elämänsä näyttää muiden ihmisten sillmissä. Kenen elämää silloin eletään? Kodissa on kaikki, mitä ikinä on haluttu, on enemmänkin. Silti on tyhjyyden tunne. Molemmat, Marja ja Asko (nimet muutettu) syövät onnellisuuspillereitä. He ovat tosi onnettomia. Nyt on kriisi. Molemmat miettivät uuden kumppanin hankkimista. Nyt on hyvät neuvot kalliit. Pitäisikö erota?
Suomessa pidetään parisuhteissa paljon yllä kulisseja. Vaikka kulissit ovat turva, ne myös uuvuttavat ihmiset. On pelottava alkaa purkaa kulisseja. Sukulaisille tai ystäväpiirille ei voi kertoa, että ollaan kriisissä ja eron partaalla. Kaikki kuitenkin ihailevat tätä onnellista perhettä. Jossain vaiheessa nämä parisuhteessa elävät alkavat kysyä: "kenen elämää elän". Kun kulissit poistetaan, jäävät jäljelle pelkät Matti ja Asko. Keitä he ovat? Ensin tulee hiljaisuus ja sitten itku. Kysymys "kuka minä olen" on paljastava. Kun sen uskaltaa esittää, seuraa yleensä jotain. Se on vaikea kysymys, ja aika harva osaa siihen vastata.
Toinen esimerkki on suorittajuudesta. Jaana ja Jari (nimet muutettu) muodostivat perheen ja hankkivat lapsen. Jari oli innokas isä ja halusi hoitaa vauvaa ja osallistua kaikkeen. Ikävä kyllä, Jaana alkoi määräillä ja puuttui kaikkeen. Jari teki kaiken väärin. Jarin innostus alkoi sammua, ja Jaana jäi tekemään yksin. Puoli vuotta, ja sitten ero.
Jaana tuli uudelleen raskaaksi uuden kumppanin kanssa. Hän päätti tehdä kaiken toisin: ei määräile, ei nalkuta. Asiat voi tehdä monella eri tavalla. Jaana jätti vastasyntyneen vauvan tuoreelle isälle, jolla ei ollut minkäänlaista kokemusta vauvanhoidosta. Jaana lähti omalle hengähdystauolle muutamaksi tunniksi. Kotona tuore isä huomasi, että on tullut kakat. Mutta kokematon isä ei löytänyt vauvanvaatteen avausmekanismia. Oli haettava sakset ja leikattava puku auki. Neuvolassa oli opetettu laittamaan rasvaa, mutta voi! sitä meni vaipan teippeihin, eivätkä teipit pysyneet kiinni. Idearikkaana isä teippasi kaiken kiinni ilmastoiniteipillä. Hän syötti vauvan ja nukutti, ja kun Jaana tuli kotiin, siellä nukuttiin onnellisina. Jaana tajusi, että asioita todellakin voi hoitaa eri tavoin. Ei ole vain yhtä oikeaa ratkaisua. Se oli alku muutokselle kohti leppoisampaa asennetta.
Tiina ja Tomi (nimet muutettu) olivat niin ilmiriidoissa, että vastaanotolle tullessa jo riideltiin. Riidan aiheena oli mm. se, kumpi satsaa enemmän parisuhteeseen ja kumman elämä on rankempaa. Toinen nukkuu vain 6 tuntia yössä lasten takia, mutta se toinen saa nukkua 8 tuntia. Sitä paitsi sillä toisella on enemmän omaa aikaa. Kumpi investoi parisuhteeseen enemmän.
Tässä parisuhteessa oli menossa "rankkuuskilpailu". Se on aika tavallista silloin, kun parisuhteeseen alkaa tulla tyytymättömyyttä ja "laskurimeininki". Pyyteettömyys häviää, eikä edes kuulla, miten puhutaan toiselle. Kumpikaan ei kuuntele. Loukkaannutaan toinen toiselle. Dialogi muuttuu monologiksi. Erityisen vaikea on asettautua toisen saappaisiin näissä tilanteissa.
Monilla naisilla on "elämän käsikirjoitus". Jo pienenä tyttönä on mielikuva siitä, millaisen aviomiehen haluaa ja lista voi olla pitkä mm. ulkonäkövaatimuksineen. Raskausaikana voi nainen kehitellä mielikuvan siitä, millainen isä puolisosta tulee eikä mies tiedä suunnitelmasta mitään. Kun vauva on syntynyt, puoliso ei ehkä olekaan sellainen. Tosielämässä elämä ei toteudu käsikirjoituksen mukaan.
Tieteen päivien esitelmässä ei puhuttu mitään homoliitoista, mutta näitä edellä olevia esimerkkejä on helppo laajentaa myös lapsettomiin liittoihin. Kuka tiskaa, kuka imuroi? Minä joudun aina tekemään nämä tylsät työt. Minä vastaan koko ajan siitä, että koti on mallikunnossa. Ja tuo puoliso haluaa aina gaybaariin, kun minä haluan vain nauttia kotonaolosta. Ongelmia riittää jokaiseen parisuhteeseen.
Ilmeisesti on oltava varuillaan sen suhteen, että elää omaa elämää eikä muiden vuoksi. Liisa oli 45-vuotias arkkitehti. Vanhemmat olivat toivoneet sellaista ammattia, mutta hän masentui täysin. Oikeastaan hän halusi kukkakauppiaaksi. Hän jätti uransa, ja ryhtyi kukkakauppiaaksi ja alkoi tehdä koruja. Jo lapsena opitaan haluamaan sitä, mitä vanhemmat haluavat. Siinä menee sitten koko aikuisikä. On hyvä tutkia omaa lähtöperhettä. Omat vanhemmat ovat mahdollistaneet monia asioita, ja myös estäneet joitakin asioita. Omien vanhempien vaatimusten tunnistaminen voi avata uuden vaiheen elämään. Kriisi on suuri mahdollisuus. Kun on mennyt monta vuotta tyytymättömyydessä, asia on pakko nostaa esiin. On aika muutokselle. Paluuta entiseen ei ole.
Luennoitsijan viesti oli: on tunnistettava oma epätäydellisyys ja keskeneräisyys. Kaikki ovat keskeneräisiä. On tultava näkyväksi kokonaisena, epätäydellisenä omana itsenään.