Pekka Hako: Jorma Hynninen. Sielun maisemia
Kirjapaja, Helsinki 2012
221 sivua
ISBN 978-952-247-234-2
Suomalaisesta oopperalaulajasta Jorma Hynninen on ilmestynyt Pekka Hakon kirjoittama elämänkerta. Ranneliikkeen lukijoita kiinnostaa ehkä eniten se, että aidsiin menehtynyt Hynnisen esikoispoika oli homo.
En itse tunne Jorma Hynnistä henkilökohtaisesti; sen sijaan olen erittäin mieltynyt hänen levytyksiinsä Sibeliuksen yksinlauluista. 1990-luvulla olin lisäksi kuuntelemassa hänen vavahduttavaa esitystään Franz Schubertin Winterreise-laulusarjasta Kansallisoopperan lavalla.
Elämänkerta on sangen helposti luettava. Vuonna 1941 syntyneen Hynnisen nuoruusvuosia lukuun ottamatta kirja koostuu enimmäkseen hänen päiväkirjamerkinnöistään sekä vaimon ja kahden tyttären ajoittain kärkevistä mielipiteistä. Eteenpäin soljuvassa kerronta pysähtyy pari kertaa; virsistä puhutaan 24 sivun verran, ja elämänkerran kirjoittaja pohtii postmodernismia.
Hynninen valitsi sangen varttuneessa iässä laulajan uran; hän osallistui Lappeenrannan laulukilpailuihin vasta 28-vuotiaana. Sitä ennen hän oli haaveillut maalarin urasta; lopulta hän valmistui opettajaksi.
Kirja antaa kuvan aika tiukkapipoisesta ja uskovaisesta miehestä, jonka sana oli kotona laki. Uskovaisena hän tuomitsi homoseksuaalisuuden. Kantaansa hän joutui muuttamaan, kun 1964 syntynyt esikoispoika Marko kertoi seksuaalisesta suuntautumisestaan murrosiän kynnyksellä. Vavahduttavimpia jaksoja ovatkin kuvaukset Markosta, hänen sairastumisestaan ja menehtymisestään aidsiin 41-vuotiaana 2005.
Yhden omituisen käsityksen Pekka Hakola on päästänyt kirjaan: ”..pojan homoseksuaalisuus johti (!) AIDS:iin ja kuolemaan.”
Kirjaa olisi voinut elävöittää valokuvin ja Hynnisen tekemin piirroksin.