Kun rikoslaki muuttui 1971
Mannerheimin tien rinnalla, alhaalla, ratapihan tasalla, kulki Kissankuja tai Kissalankuja tai pelkkä "Kuja". Se oli vuoteen 1972 saakka suosittu pistäytymyspaikka. Kadun varren pömpeli houkutteli kulkijoita, ja eteen pääsi myös autolla. Vanhan Kellarista oli lyhyt matka pistäytyä tapaamaan tuttuja ja tuntemattomia. Muita kontaktimahdollisuuksia siihen aikaan ei juuri ollut.
96-lehden pakinoitsija Bibinette poikkesi kujalla ja kuvasi vuoden 1971 numerossa 3 "Kujan" tunnelmia eloisasti. Ehkä siinä vähän liioitellaankin. Pieni, ohimenevä hetki nousee suureksi draamaksi. Samana yönä rikoslaki muuttui ja homoseksuaalisuus ei enää ollut rangaistavaa.
Mä kävin Kujalla vikana iltana ennen lainmuutosta tutustumassa svengiin ja ja oh my dears kui siel jytäs. Meni nii lujaa, ettei ollu pualeks tottakaa! Kansaa oli ku meren mutaa! Ainaski viis lehmäpappaa partioi ihan kusiputkan tuntumassa yhtenä ryhmänä, ja siinä oli seinustalla tyrkyllä miästä niin vanhaa kui nuartaki, plus pari siskoo viäl hyvänä lisänä. Pömpelissä oli sil hetkel viis henkee sisällä, mä kuulin. Toinen niist dydyist oli yks mun vanha ystävätär, joten mä jäin vähäks aikaa louskuttaan legendaa sen kanssa. Sit äkkii rupes pömpelist lappaan setää ku entisen Scalan portista sexileffan looputtua jas joku rupes räyhään siel pisoaarissa. No mä käännyin kattoon, et va fan nu. Ja kas siältä pyyhki yks semmonen yli-ikänen charmööri nappejaan nypläillen ja huutaen kauheesti, et mitä sen kuseminen kellekään kurkkijalle kuuluu ja et saatanan runkkarit tääl vaan kyylää lapsii et viedäänks leikki kytikselle asti, niin et linnaan menette kaikki runkkarit niin. Tyypit hiippaili hiljaa pois ja toiset tsiikas viäressä mykkinä ku puujumalat. Tää madame, jonka kanssa mä juarusin on yks todella upee persoona, aika pirstoina, mut muuten NIIN veikee tyty, ettei monta moista liene lainkaan. Se oli nauttinu jotain virvoketta pakkasta vastaan ja muutenki heikkohermoisena ladyna silt katkes pinna ihan kokonaan ja se kävi aika - äh - KIIHKEEN sananvaihdon sen heterohärran kanssa. Itse asiassa siin huudettiin niin, et koko Kuja kaiku. ja Luoja kui se söstär on RIVO suustaan. Mä melkein ihan vähän hämmennyin siinä ja se sanoo jo jotain. Vaan kyllä härrakin häippäs ku tuli haaskotuks kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Tässä se oli pysäköityjen autojen tällä puolella. Taustalla näkyvän rakennuksen tilalla on nyt Musiikkitalo. Oikealle jäisi Kiasma.
Nyt vuonna 2012: Helsingin keskustaan saatiin uusi kahvila-baari ja uusi DTM
Tänään klo 12.12 avattiin uusi kahvila - illemmalla baari - Cavalier Malminrinteeseen. Ovella oli jo puolen päivän aikaan pieni jono. Cafe-bar Cavalier sijaitsee monella tavoin historiallisella paikalla. Eräs tämän päivän avajaisasiakas muistelee:
"Tässä oli aikoinaan Ullan baari 1980-luvun puoliväliin saakka. Se oli Kari Suomalaisen kantapaikka. Kari Suomalainen asui Tehtaankadulla ja lähti aina kävelylle Michael Agricolan kirkon sivuitse Sepänkadulle ja siitä Albertinkatua pitkin Ullan baariin. Täältä sai lounasta. Hän söi ja joi kahvit ja ohessa meni leivos. Seinät olivat täynnä Karin piirroksia ja hahmotelmia.Kari oli hyvin seurallinen tyyppi".
Kerran tv-ohjelmassa kysyttiin, miksi Kari ei koskaan pilkkaa homoja. Vastaus oli sen ajan mukainen: "Homot ovat sairaita. Hän ei koskaan pilkkaa piirroksissaan sairaita ihmisiä". Lääkärikunta oli pitkään samaa mieltä homoista. Homoseksuaalisuus poistui sairausluokittelusta vasta vuonna 1981.
Malminrinne oli poikkeavien pistäytymispaikka jo vuonna 1969. Ravintola Luccissa Malminrinne 4, järjestettiin kevään 1969 aikana ensimmäisiä gay-bileitä, Järjestäjänä oli keskusteluseura Psyke. Pääsiäisen aattoiltana paikka oli loppuunmyyty, mutta joukkoon olivat luikahtanut Hymyn reportteri ja kuvaaja. Pääasiassa vieraat olivat miehiä, mutta oli joukossa muutama naisparikin ja sitten oli niitä, joiden vaatetus ja sukupuoli menivät ristiin. Skandaalijuttu julkaistiin seuraavassa Hymyssä, ja siihen loppuivat poikkeavien bileet.
Mutta nyt on uusi aika ja Malminrinteeseen avattiin tänään kahvila-baari Cavalier. Uutta kahvilaa jo kaivattiin, kun DTM:n kahvila Roballa lopetti. Jo aamuvarhaisesta alkaen se on kahvila ja illalla se muuttuu baariksi, jolla on täydet anniskeluoikeudet. Aamun pullat ovat omasta leipomosta. Mikä on uuden baarin profiili? "Saa nähdä, millaiseksi se muodostuu", pohdiskelee kahvila-baarin pitäjä. Kahvilan yhdellä seinällä tulee olemaan taidenäyttely ja pieneen tilaan mahdutetaan myös koroke, ja siihen on luvassa elävää pienimuotoista ohjelmaa.
