Hamburger Abendblattissa oli lauantaina artikkeli homojen ja lesbojen työsyrjinnästä. Kuvaan oli piirretty tilanne, jossa takana supsuteltiin ja parisuhteessa oleva homomies jätettiin ulkopuolelle.
Homoja ja lesboja näkyy politiikassa, mediassa, muotialalla ja joillakin muillakin työelämän sektoreilla. Mutta entä talouselämässä? Talouselämän huippupaikoilla ei näy homoja tai lesboja, sanoo saksalaisen Commerzbankin HLBTI-verkostoa vetävä Christian D. Weiss. Hän tietää vain yhden, joka oli aikaisemmin pankkiirina, mutta nyt on vetäytynyt itsenäiseksi yrittäjäksi. Mutta todennäköisesti huipulla on homoja ja lesboja, mutta he eivät halua näkyä sellaisina.
Saksassa on johtopaikoilla oleville homoille ja lesboille oma yhdistys Völklinger Kreis. Yhdistyksen puheenjohtaja sanoo, että edelleen huippupoliitikoilla on vaara tulla pakko-outatuiksi. Saksassa mm. pormestri Wowereit, ulkoministeri Westerwelle ja Hampurin pormestari von Beust outtasivat itsensä ennen kuin muut ehtivät. Joitakin kaapista tulleita huippujohtajia on ollut, mutt he ovat vaienneet jullkisuudessa yksityiselämästään. Positiivisia esimerkkejä ei talouselämästä löydy.
Erityisesti työhönoton yhteydessä on pelkoa siitä, että tulee konflikteja asiakkaiden ja liikekumppanien suuntaan. Syrjintäsuojalait ja tasa-arvolainsäädäntö on parantanut tilannetta, mutta kaikki ei ole edelleenkään kunnossa. Rekrytointitilanteissa tulee ongelmia. Haastatteluihin kutsutaan heterohakijoita. Tätä ei erikseen mainita, koska se on muodostunut normiksi. Kun homo tai lesbo pääsee hakemaan paikkaa, henkilökuntapäälliköt ovat yllättäneitä tai jopa noloja. Siinä tilanteessa normaali hakijan arvionti ei enää toimi. Jos homoseksuaalinen hakija haluaa saada paikan, hänen on oltava selkeästi parempi kuin muut.
Saksassa ammattiliitto Verdissä toimii HLBTI-työryhmä. Sieltä kerrotaan, että usein työhönotossa on mukana vanhempaa väkeä, joilla asenteet ovat tiukat. He elävät vielä sitä aikaa, kun homous oli kamalaa. Heissä elää edelleen vanhoja ennakkoluuloja.
Pitääkö työssä homous säilyttää omana tietona? Oikestaan ei. Erään selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa työpaikalla itsestään kertoneista sanoo sen parantaneen työilmapiiriä. Sen takia suositellaan, että homot ja lesbot omassa firmassaan tulevat esiin. Muussa tapauksessa salailu tuottaa paljon paineita. On ikuinen "maanantaiongelma". Mitä teit viikonloppuna? Valetarinat rakennetaan heteropohjalle ja aikaa myöten se rasittaa.
Se on voimavarojen haaskausta. Aina pitää muistaa, kenelle on kerrottu ja mitä. Tässä on haaste myös yrityksille. Yritysten pitäisi luoda suvaitseva yritysilmasto ja -kulttuuri. Jos työntekijät joutuvat salailemaan, se aiheuttaa jopa psykosomaattisia vaivoja.
Jokaisella on kuitenkin oltava oikeus paljastaa itseään tai ei. Massiivista homojen ja lesbojen kiusaamista ei enää juuri ole. Mutta on takana puhumista. Henkilökunnasta vastaavat haluavat välttää ongelmia ja valitsevat sellaisia ihmisiä työhön kuin he itsekin ovat. "Lasikatto" on hienovarainen syrjinnän muoto, jota myös HLBTI-ihmiset joutuvat kokemaan.