Miikka Mäkelä eli Motoriikka-Miikka kiskaisi Talent Suomen finaalin kärkikolmikosta kahden laulajan puristuksesta voittoon sanattoman pantomiimin voimin. Mimiikkapainotteinen, mutta eri ilmaisumuotoja yhdistävä esitys sytytti sekä tuomariston että yleisön. Mäkelän fysiikan hallinnan takana on liikuntapainotteinen tausta:
- En sano itseäni tanssijaksi, mutta viisi vuotta sitten menin 23-vuotiaana ensimmäiselle tanssitunnilleni. Alussa vähän kylmäsi kun puolta nuoremmat olivat puolta parempia, sanoo liikuntatieteen maisteriksi viime keväänä Jyväskylän yliopistosta valmistunut Mäkelä. Vähän huolestutti, kun ei oma jalka alussa noussut tuohon, tuohon eikä edes tuohon.
- Olen myös harrastanut liikuntaa monipuolisesti, palloilusta akrobatiaan ja skeittauksesta lumilautailuun. Muita harrastuksia matkan varrella ovat olleet musiikki ja pianonsoittoakin olen harrastanut.
Liikkuvan miehen kokeiltavien lajien listalta puuttuvatkin enää vai surffaus ja mäkihyppy, joista ensiksi mainittua on tarkoitus päästä kokeilemaan veljen kanssa myöhemmin tänä vuonna ”reissulla jonnekin kauas”.
Kehonkieltä ja muuta ilmaisua
Tällä hetkellä Mäkelä opiskelee Teatterikorkeakoulussa tanssitaiteen maisteriksi, joka on 2-vuotinen ylempi korkeakoulututkinto. Tulevaisuudensuunnitelmissa siintää ura joko freelancerina tai opettajana tanssi- tai ilmaisutaitopainotteisessa lukiossa tai peruskoulussa.
Jos asiat olisivat menneet toisin, niin Miikka Mäkelän elämä olisi silloinkin lähempänä elohopeaa kuin sohvaperunaa.
- Jotain aktiivista kyllä tekisin, jos ei tätä nykyistä juttuani olisi. Nuorempana ammattihaaveissa oli pyörämekaanikko.
-Todennäköisesti kuitenkin olisin tekemisissä kielten ja ilmaisun kanssa kanssa. Isoveljeni on tv- ja elokuvakäsikirjoittaja. Pantomiimissakin haetaan kielen aukkoja. Haluan miettiä liikettä eri näkökulmista ja etsiä erilaisia ilmaisutapoja. Pärjään kyllä verbaalisessakin ilmaisussa, mutta liikunta vain vie mukanaan.
Haastattelijaa kiinnosti, miksi Mäkelä valitsi esiintymisnimekseen Motoriikka-Miikan eikä Mimiikka-Miikkaa, joka tosin kuulostaisi hieman animaatioleffojen maantiekiitäjältä?
- Se nimi tuli esiin vasta finaalissa, kun piti pystyä vähän kertomaan mistä on kyse, kun kaveri vain vääntelee naamaansa. Nimi on kuitenkin vanhempaa perua, sillä lukion jälkeen aloimme tekemään kaveriporukalla leffoja. Team Biramaxiksi ristitystä ryhmästä löytyy Motoriikka-Miikan lisäksi mm.
Pitkälaukka-Maukka ja Levyharkko-Jarkko.
Team Biramaxin vuosilla on selvästi ollut vahva vaikutus Miikan kehittymiseen esiintyjänä.
- Uusi leffa esitettiin aina uuden vuoden aattona. Aikaisemmin samana vuonna kuvattua materiaalia sitten editoitiin syksyn sateilla. Ensimmäinen leffa valmistui 1999, Kierre-nimen saanut pätkä näki päivänvalon 2001 ja vielä 2005 tehtiin koosteleffa, eli yhteensä kuusi elokuvaa syntyi Team Biramaxin käsistä. Osa niistä oli toteutettu siten, että kaikki jätkät esittivät yhtä lajia. Omat leffani ovat olleet pyöräakrobatiaa ja fillaritrialia.
- Elokuvat ovat olleet myös muistojen keräämistä ja kivojen visuaalisten otosten tuottamista. Itselle tekee hyvää katsoa mitä osaa ja miltä se näyttää.
Uusien kappaleiden syntyyn Mäkelällä on omat metodinsa.
- Esityksen voi tehdä kuvittamalla joka sanan tai sitten ottamalla koko lauseen. Talentin jälkeen olen alkanut miettimään kappaletta teeman kannalta eikä jokaisen sanan selittämistä erikseen kontekstista toiseen hyppien. Nyt työstän Ystävän laulua ja tässä versiossa ystävä on poliisi.
- Esityksessä riittää, että keho muistaa. Silloin ei ole vakavaa, jos joku sana jäisi väliin, kuten välillä käy varsinkin uusien kappaleiden kanssa.
Talent-finaalin ohjelman palaset olivat mimiikan osalta valmiina jo lokakuun loppupuolella. Sen jälkeen alkoi niiden yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi. Esityksen lopun pyöräosuus oli oma ideani. Halusin kokeilla omia koreografisia kykyjäni.
Lokerointia ja kohtaamistaitoja
Joissain haastatteluissa Mäkelä on todennut, että lasten pitäisi pystyä ilmaisemaan itseään paremmin. Erilaisuus ja asenteiden jämähtäminen haittaavat lasten kykyä kehittyä ilmaisussa.
- Ei saisi katsoa yksisilmäisesti. Lokerointi ei tee hyvää kenellekään vaan vie luovuutta. Sukupuoliroolit istuvat vieläkin tiukassa ja jo ihan lapsesta pitäen. Pojille auto, tytölle Barbie –hengessä.
- Erilaisuus koetaan vieläkin ihme jutuksi. Eri kulttuureista ja etnisistä ryhmistä tulevien ihmisten kohtaaminen on asia joka ei tule katoamaan minnekään. Jonkinlaiset ”kohtaamistaidot” pitäisi saada kouluihin opetettavaksi.
- Nykyihmistä vaivaa myös juurettomuus. Kun ihminen irtautuu luonnosta, irtautuu hän myös omasta kehostaan, jolloin kehollinen itseilmaisu vaikeutuu.
Erilaisuudesta Motoriikka-Miikalla on myös omia kokemuksia.
- Olen joskus törmännyt siihen, että on ajeltu että ”tuo ei taida olla puhdas suomalainen kun ottaa tanssiaskeleen tai tekee keholla jotain ilman, että on maila kädessä”. Juttelemaan on tultu aloittamalla keskustelu englanniksi ”where are you from?” ja argentiinalaiseksikin minua on veikattu.
- Itselläni ei silti ole lokeroinnista erityisen pahoja kokemuksia. Tanssin kyllä aloitin vasta ”vanhalla” iällä.
Myös tanssivien miesten stereotypisointi homoksi on tuttua.
- Välillä joku on tullut kysymään, että ”oletko sä homo?”. Omalla kohdallani hyvä keino on ollut vastata sopivan ironisin äänenpainoin, että ”joo, olen mä homo” ja vetää asiaa tyylikkään överiksi. Stereotypiat istuvat tiukassa, vaikka tuollainen kysymys kertookin enemmän kysyjästä kuin vastaajasta.
Talent tunnustus tehdystä työstä
Talent-finaalin ratkettua monille keskustelupalstoille tuotiin ”skandaalina”, että Miikan esitys olisi plagiaatti ulkomaisista esityksistä.
- Niinpä niin. Noita kirjoittavat ihmiset ovat joko yksisilmäisiä, pikkusieluisia tai kateellisia. Kerroin jo varhaisessa vaiheessa, että näin YouTubessa videopätkiä, joista sain ajatuksen, että ”tuo voisi olla mun juttuni”. Joitain liikkeitä olen kopioinut, mutta kyllä kokonaisuuden tekovastuu on minulla.
- Jännää että teen tätä Suomessa, joka on ihan eri konteksti kuin esim. Iso-Britannia. Voisi myös kysyä, että jos joku laulaa suomeksi englanninkielisen kappaleen, niin olisiko sekin kiellettyä ja eikö Suomeen saisi tuoda mitään uutta?
- Talent-voitto on valanut lisää uskoa tähän ”omaan juttuuni” ja sitä kautta on tullut kivoja esiintymispyyntöjä. Sitä kautta tulen varmasti oppimaan paljon esiintymisestä ja pääsen käymään paikoissa joissa en ole ennen käynyt. Kadulla ei minua sentään tunnisteta eikä osoitella.
- Talent on myös osoitus itselle ja ulkopuolisille, että kehonhallintaa ja ruumiinsivistystä arvostetaan.
Kieputuksella on ollut myös vähäisiä varjopuoliakin.
- En päässyt tanssimaan enkä treenaamaan omaa kehoani. En päässyt joraamaan enkä uimaan siinä määrin kuin muuten olisin päässyt.
Vammalan poika maailmalla
Helsingissä asuva Mäkelä ei myöskään ole epäröinyt profiloitua vammalalaiseksi/sastamalalaiseksi.
- Kotikaupungilta tuli onnittelusähke Talent-finaalin ratkettua ja muutenkin palaute on ollut myönteistä. Lupasin osan voittorahoistani Kaalisaaren uimapaikan ruoppaamiseen jos kaupunki hoitaa loput kulut. Joulukuussa kaupunginvaltuusto hyväksyi Kaalisaaren kunnostuksen osana budjettiaan – ja ihan kokonaan omaan piikkiinsä. (Voiton jälkeen Mäkelä lupasi lahjoittaa 10% palkintorahoistaan Kaalisaaren kunnostamiseen. -haast. huom.).
Alkaneen vuosikymmenen loppupuolellakin Miikka Mäkelä aikoo olla ihmisten edessä.
- Haluan esiintyä; joko tätä nykyistä tai sitten jotain muuta. Elämä on loputonta ihmiskehon mahdollisuuksien tutkimista.
- Kehossa on paljon liikuntamuotojen valmiuksia. Sitä voi juosta 10km, sitä voi uida pienen järven päästä päähän, sitä voi heittää voltteja patjakasaan tai järveen. Tanssia isosti tai esittää pientä ja tarkkaa motoriikan hallintaa. Voi kiivetä puuhun ja roikkua köydessä. Voi lautailla lumella ja vedellä.
- Uskon että saavutuksia tulee opetusmaailmasta. Hyvä ja yksinkertainen esimerkki saavutuksesta on nähdä oppilaan oivaltamisen ilo.
Mäkelä tietää mistä puhuu, sillä hän on työskennellyt erityislasten kanssa jo vuosia.
Moni kykyjenesintäohjelmien kautta julkisuuteen noussut on päätynyt kääk-juorujen vakionimeksi. Miikan vastaus siihen, että tullaanko hänestä näkemään skandaalijuttuja on jämäkkä.
-Ei tulla lukemaan. Varmasti.
Kirjoittajan kommentti
Laiskana telvision katsojana bongasin Miikka Mäkelän ensimmäisen Talent-esityksen sattumalta. Semifinaalikaan ei ollut kalenteriin merkkitynä, mutta finaali olikin sitten jo pakko nähdä. Esityksessä oli jotain uutta ja oivaltavaa. Sitä ei voinut seurata syrjäsilmällä vaan siihen piti keskittyä.
Tätä haastattelua tehdessä välittyi kuva ajattelevasta ja muuntumiskykyisestä miehestä, ei tosi-tv-julkkiksesta. Puhe lapsien ja lapsuuden arvostamisesta oli aitoa eikä selaista, jolla yritetään tehdä otsikkoja. Pitkästä keskustelustamme olisi voinut kirjoittaa vaikka useamman jutun sarjan, joista jokaisella osalla olisi ollut oma teemansa. Keskusteluyhteys oli harvinaisen avoin ja syvällinen. Miikan kaltaiset persoonat osoittavat kylmimmällekin kyynikolle, että vielä kannattaa uskoa ihmiseen. Toivottavasti vielä tarjoutuu tilaisuus nähdä miehen esitys livenä eikä vain ruudun takaa.
Kuva copyright Nelonen Media / Hannu Haapasalo