Kristiina Markkasen ja Leena Virtasen teos ”Wivi & Hanna” (Atena) on perusteellinen, lähteisiin ja haastatteluihin nojautuva tietokirja arkkitehti Wivi Lönnin (1872-1966) ja kauppaneuvos Hanna Parviaisen (1874-1938) elämästä. He kohtasivat 1911 ja olivat yhdessä Hannan kuolemaan saakka.
Markkanen ja Virtanen toteavat, ettei ole mitään syytä kuvitella, että Lönn ja Parviainen olisivat itse pitäneet elämäntapaansa ja suhdettaan jotenkin erikoisena. ”Moni utelias töksäyttää ensimmäisenä, olivatko he lesboja. Se kysymys ei johda mihinkään. Sen sijaan Wivi ja Hanna vievät meitä toisenlaiseen aikaan”.
Kirjassa lainattu tutkija Tuula Juvonen kirjoitti keväällä 2021 nykyisen historiantutkimuksen heteronormatiivisuudesta. Hän korosti, että tiedämme edelleen hyvin vähän siitä, miten ennen suhtauduttiin samaa sukupuolta olevien ihmisten suhteisiin ja seksuaalisuuteen. Siis aikana ennen kuin seksuaalisuudesta tuli määrävä osa identiteettiä.
Kirjoittajat otaksuvat, että Wivin ja Hannan nuoruudessa jako homoihin ja heteroihin on luultavasti jäsentynyt aivan eri tavalla kuin nykyään. ”Jos kahtiajaon pystyy mielessään hylkäämään, historia alkaa näyttää kovin toisenlaiselta, muillekin kuin tutkijoille”, he toteavat.
”Tämän rajojen siirtelyn" Markkanen ja Virtanen määrittävät Wivin ja Hannan tarinan parhaaksi anniksi. "Me voimme oppia heidän aikakaudestaan, ei seksuaalisuudesta vaan ylipäätään ihmissuhteista ja tässä tapauksessa erityisesti naisista. Miltä maailma näyttää itsenäisten, miehistä riippumattomien, omaa uraa luoneiden, matkoille lähtevien naisten näkökulmasta? Sen esittäminen on ollut kirjamme tavoite.”
Markkanen ja Virtanen toivovat kirjansa pystyvän ravistamaan yleisiä ajatusmalleja. ”Historiaa on kirjoitettu heteroseksuaalisuuden ja ydinperhemallin näkökulmasta niin kauan, että luulemme kaiken muun olevan poikkeuksellista ja marginaalissa”.
Kirjoittajat eivät esitä mitään lopullisia päätelmiä Wivin ja Hannan suhteesta. ”Rakkautta ja läheistä ystävyyttä se varmasti on ollut, mutta kutsutaanko sitä womanceksi tai platoniseksi suhteeksi, vai onko se ollut parisuhde, on kiinnostava kysymys. Elämänkumppaneita ja elämäntovereita he varmasti olivat. He elivät, tekivät töitä ja matkustivat yhdessä. He jakoivat toistensa ilot ja surut.”
Kirjassa on sekä suuria linjoja että sellaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ovat jääneet aiemmin toteamatta. Vaikkapa se, että Hanna Parviainen ja Wivi Lönn olivat yhdessä ottamassa vastaan arvovieraita Säynätsalon teollisuussaaren kirkon vihkiäisissä 1927 Kirkon piirti Armas Lindgren, mutta Hannan toimeksiannosta Wivi suunnitteli taloja saarelle.
Pariskunnan yhteisiä Euroopan matkoja seurataan, myös kirjeiden ja korttien varassa.
Hannan ajatusmaailman taustaksi kirjassa selvitellään mm vapaakirkollisen suunnan leviämistä nuorten jyväskyläläisten tyttökoululaisten parissa Hannan kouluaikana. Selviää, että lopettaessaan keskikoulun Hanna oli luokkansa huonoin oppilas. Hanna oli lyhyesti kihloissa viitasaarelaisen lääkärin kanssa. Purkautumisen syy jää avoimeksi.
Epäonnisesti päättynyttä Hanna Parviaisen uraa Säynätsalon teollisuuden omistajana, isänsä ja kahden veljensä jälkeen, on selvitetty arkistotutkimuksin. Kirjaa varten Suomen Pankin tutkija Vappu Itkonen on käynyt Risto Rytin ja Säynätsalon tehtaiden uskotun miehen Kaaperi Kivialhon papereita. Hannan luovuttama tehdas ei ilmeisesti koskaan joutunut SP:n kirjanpidossa epävarojen saatavien listalle.
Suomen Pankki hallitsi Parviaisen Tehtaat Oy:n osakkeita Hannan jälkeen, mutta myi ne 1947 Enso-Gutzeitille. Enso säilytti nimen Parviaisen Tehtaat vuoteen 1985 ja mm kunniamerkit jaettiin vuosikymmenet Hannan ja muiden Parviaisten kuvien alla konttorin edustustiloissa. Tehdas siirtyi 90-luvun taitteessa Schaumanille ja pian UPM:lle. Yllättäen UPM lopetti tehtaan 2020.
Elämänsä viime vuosina Wivi lahjoitti omaisuuttaan. Kirjoittajat selvittivät, että Oulun yliopistolle meni kirjoja, ja niiden joukossa Oscar Wilden De Profundis. Wilde kirjoitti vuodatuksen rakastetulleen lordi Alfred Douglasille istuessaan Readingin vankilassa. ”Kaikesta päätellen se oli Wiville tärkeä kirja”, toteavat kirjoittajat.
Rivien välissä kirjoittajien voi tulkita kyseenalaistavan UPM:n perusteita sulkea Säynätsalon tehdas, joka oli ”antanut vuosikymmenten mittaan töitä tuhansille säynätsalolaisille”. Kirkon rakentamisen yhteydessä he toteavat Hannan luoneen siinä jotain pysyvää, ”joka jäisi, kun tehdas joskus lopetettaisiin”. Tuo tilanne toteutui kesken kirjaprosessin kesällä 2020. Markkanen ja Virtanen toteavat lopettamispäätöksen perusteiksi ilmoitetun "Venäjän voimakas kilpailu vanerin tuotannossa sekä työehdot ja työntekijöiden joustamattomuus". UPM ilmoitti siirtävänsä Säynätsalon toiminnan muualle Suomeen ja ulkomaille, ”mistä voi päätellä, ettei vanerin tuottaminen Suomessa ole täysin kannattamatontakaan”