Elettiin vuotta 2004, kun Sergei sai positiivisen HIV diagnoosin - ei edes Pietarissa tai Moskovassa, vaan Uralin takana sijaitsevassa 300 000 ihmisten asuttamassa Kurganissa.
- Se oli karmeaa aikaa, muistelee mies.
Sergei sai tietää omasta hiv-positiivisuudestaan aikana, jolloin hiviin ja aidsiiin Venäjällä kuoli paljon ihmisiä.
Tartunta oli tullut yhden illan jutusta, jonka jälkeen Sergei alkoi saada outoja oireita. Suuhun ja kieleen alkoi tulla haavoja. Kurkkukin tuntui koko ajan kipeältä. Ystävät ehdottivat kaikkien mahdollisten seksuaaliseen terveyteen liityvien testien teettämistä, mukaan lukien hiv-testin.
- Se oli suuri sokki ja häpeän tunne. Tuntui siltä, että olen pudonnut monttuun, ja elämä on siinä.
- Siihen aikaan hiviä pidettiin parantamattomana tautina ja kaikki positiiviset leimattiin.
- Lääkkeiden saaminen on ollut todella hankalaa. Nykyäänkin Venäjällä kaikki länsimaalaiset lääkkeet on korvattu venäläisillä.
Pyjamakaverit-sunnuntairyhmän kokoukset alkoivat elokuussa 2015. Alussa kokoukset pidettiin positiivisten vuoropuhelun AIDS-säätiöön tukemana ja niiden tiloissa. Myöhemmin kolme vuotta kokoukset pidettin IG:n "avoin tila" -huoneistossa Pietarin historiallisessa keskustassa.
- Aloin pitää nuorille ja nuorille aikuisille suunnattuja sunnuntairyhmän tapaamisia kahdeksan vuotta sitten juuri monien yksinäisyyden takia. Meidän keskuudessa suurin ongelma on yksinäisyyden tunne. Monet kärsivät yksinäisyydesta, ja tässä on myös psyykkisten ongelmien alku.
Pyjamakaverit-pelikokousten tarkoitus on olla vaihtoehto. Se on herraskuskerho, mahdollisuus riskikäyttäytymisen vähentämiselle sekä paikka luentojen ja seminaarien pitämiselle.
- Tarjoamme nuorille mitä he haluavat. Lautapelejä, viestintää ja vapaa-ajan viettoa. Kokouksissa voi myös saada neuvontaa hiv- ja sti-asioissa ja testaa hiv, syphilis, hepatiitti C ja B.
- Pyjamakaverien tarkoitus auttaa toisia, tehdä seksualiseen terveyteen liittyviä testejä ja pelata pöytäpelejä, selittää hän.
- Pietarin hlbti-väki ei ole niin hemmoteltu kun eurooppalaiset veljet. Etenkin hiv:n tarttumiseen Venäjällä edelleen liittyy kosolti vanhentuneita käsityksiä. Nykyisin lääkkeitä säännöllisesti syövä henkilö ei tartuta toisia – ei halaamalla, suutelemalla, ruokailuvälineistä eikä edes suojaamattomassa seksissä, Sergei tiivistää.
Allekirjoittaneen vierailu Pyjamakaverien pelikokouksessa herätti paljon kiinnostusta, varsinkin kun luennon teemana oli kemikaaliseksi ja sen vaikutukset, sekä työperäinen muutto Eurooppaan. Paikalle kerääntyi parisen kymmentä kuuntelijaa. Yllätykseksi suurin osa suostuu kuvauksiin kasvot näkyvillä.
- Meillä ei ole mitään salattavaa ja kaikki pelot on jo takana päin, nauraa ryhmän vanhin jäsen.
- Minä olen kun kilpikonna. Omistan paksun nahan ja kannan panssaria, hymyilee 55 vuotias Aleksandr.
Eniten nuoria kiinnostaa, mitkä ovat työämahdollisuudet Saksassa ja Suomessa.
- Emmme halua tulla losimaan ja elämään muiden kustannuksilla, korostaa tosikolta näyttävä 25-vuotias Maksim.
- Praviljno Oiken!, kuuluu muiden poikien sanovaan.
Eräs maski naamalla sivussa istuva nuorukainen esittää allekirjoittaneelle pyynnön.
- Voisitteko arvoisa toimittaja välittää terveisiä Suomeen tai Saksaan, tarvitsemme hiv-tartuntoja ennaltaehkäisevän prep-lääkityksen (pre-exposure prophylaxis) maksuttomaksi myös meille Pietariin.
Ryhmä yhtyy aplodeihin. Eniten ryhmäläisiä kirpaisee joiden aktivistien Venäjän valtiota kiusaava kysymys koskien homoavioliittoja ja Moskovan punaisella torilla halu järjestää gay prideä.
- He ovat huutonsa huutaneet ja sen vaikutuksena paenneet länteen, me eläämme täällä ja saimme näiden "aktivistien" ansiosta paskaa niskaan, vihaisena ja hämmästyneenä tiivistää Sergej.
Myös lännessä toimivat venäjänkieliset hlbti-organisaatiot saavat krtikkiä. Rajun arvostelun kohteeksi noussee Berliinissä julkista rahoitusta saava Quarteera e.V.
- Se on sellainen lafka jossa keträän ei kiinnosta kun oman edun tavoittaminen, sähköposteihin ja kyselyihin ei edes vastata, oksettaa!, Maksim 28 kertoo itkunsekaisella äänellä.
Sergei on asunut Pietarissa jo yli 10 vuoden ajan. Hän on työskennellyt vapaaehtoisena aktiivisesti hiv-ennaltaehkäisyssä noin kahdeksen vuotta ja osallistunut useisiin Venäjän valtion vastaisiin mielenosoituksiin.
Hiv-diagnoosin hän sai 17 vuotta sitten.
Sergej työskentelee administrattorina Pietarissa Suomessakin tunnetussa BUNKER-nimiesessä miesten cruising clubissa.
Pyjamakaverien osallistujien keski-ikä on 20-30 vuotta. Vanhin jäsen on jo 55 vuotias. Ryhmässä käyvistä noin kolmannes on Sergein mukaan hiv-positiivisia.