Biseksuaalisuus ja vanhoillislestadiolaisuus

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • Sami Mollgren

Naimisissa oleva 32-vuotias Samuel Jyrinki on vanhoillislestadiolainen neljän lapsen isä ja biseksuaali.

Ylen juttuun haastateltu Jyrinki on kertonut biseksuaalisuudestaan, vaikka uskonnollisissa yhteisöissä tällaisiin asioihin liittyvät normit ovat tiukat. Maalaispitäjässä ja vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä miehen malli on kapea ja perinteinen. Miehen pitää olla ronski ja voimakas hetero, perheen pää ja elättäjä. Homoseksuaalisuus taas nähdään riettaana. 

Jyränki kertoo heteronormin olleen niin vahvan, ettei hän osannut edes ajatella olevansa jotain muuta kuin heteropoika - vaikka samalla hän tiesi sisimmissään, ettei ole samanlainen kuin muut. Oli halu tulla hyväksytyksi ja kuulua joukkoon. Yhteisön tarjoama kapea miehen rooli kuitenkin synnytti ristiriitaa, eikä asiasta voinut puhua kenellekään. Tuntemukset aiheuttivat hämmennnystä ja syyllisyyttä koko nuoruusiän, eikä ollut tietoinen biseksuaalisuuden olemassaolosta.

Urheilusta pitävälle Jyrängille se maailma on toiminut henkireikänä; siinä on oma kulttuurinsa ja kullakin omat selkeät roolinsa, joskin urheilun liepeillä itse pelaamisen ulkopuolella herää ulkopuolisuuden tunne. 

Vasta aikuisena Jyrängille kävi selväksi, että on muunkinlaista seksuaalisuutta kuin hterous ja homous. Vanhoillisissa uskonnollisissa piireissä seksuaalisen mielenkiinnon kohdistuminen omaan sukupuoleen typistetään usein mielihaluiksi ja käyttäytymiseksi, ja sellaisen tukahduttamista edellytetään. 

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Jyränki kirjoitti biseksuaalisuudestaan lopulta Herkkä mies -blogiinsa, jossa hän oli jo aiemmin käsitellyt perinteisen mieskäsityksen ahdistavuudesta. Jyränki kertoo vastaanoton olleen ristiriitainen vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Häntä oli aiemmin mietityttänyt mahdollinen ihmissuhteiden katkeaminen ja onko vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön kuuluminen enää mahdollista. Lähipiirin reaktiot olivat kuitenkin lopulta enimmäiseen kannustavia ja ymmärtäviä, vaikka vanhempi sukupolvi olisi ehjä toivonut, että asia olisi pidetty omana asiana.

Esiin nousee jälleen vertaistuen tärkeys. Jyränki kertoo saaneensa viestejä vastaavassa tilanteessa olevilta. Hän kertoo aiemmin itsekin tunteneensa olevansa ainoa - vaikka olikin varma siitä, että muitakin seksuaalivähemmistöön kuuluvia vanhoillislestadiolaisia on oltava. Hän uskoo, että vanhoillislestadiolaistenkin parissa avoimuus lisääntyy ja erilaisille äänille tulee enemmän tilaa. 

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!