Puoli vuosisataa suomalaisen hlbti-aktivismin parissa vaikuttanut Jussi Nissinen on haastattelussa Ylen Kuusi kuvaa -sarjassa.
Nissinen syntyi Tohmajärvellä vuonna 1950. Perhe muutti useita kertoja isän työn vuoksi, ja Nissisen mukaan jatkuvat muutot haittasivat pysyvien ystävyyssuhteiden solmimista. Hän kertoo haastattelussa myös varhaisesta ihastumisestaan toiseen poikaan, mutta tunteelle lapsella ei kuitenkaan ollut sanoja - mutta ympäristön vihjeistä päätellä, miten asiaan tulisi suhtautua.
Nissinen kertoo, että perheen muutettua Helsinkiin ujo maalaispoika löysi hitaasti ystäviä. Hän ottaa esille myös sisäiset seksuaalisuuteen liittyvä kokemuksensa, joita hänen oli vaikea yhdistää 1960-luvun alun lääkäri- ja tietosanakirjoissa kerrottuun: niissä puhuttiin vääristyneestä seksistä ja toiminnasta - kun hänen omalla kohdallaan kyse oli myönteisestä tunteesta ja kiintymyksestä. Myös Ilta-Sanomien vuoden 1966 juttu "homoseksuaalipesästä" on hänen muistissaan, samoin jutun herättämä vastareaktio. Tuolloin hän havahtui siihen, että samanlaisia kokemuksia on muillakin. Joitain vuosia myöhemmin hän sai englanninkielisistä lehdistä tietää Stonewall-kapinasta New Yorkissa, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat puolustivat oikeuksiaan.
Nissinen sai myös tietää 96-lehdestä, josta puolestaan löytyi puhelinnumero. Tämän myötä hän sai tietää, että homomiehiä voi tavata iltaisin Helsingin Olympiastadionin lähellä sijaitsevalla Mäntymäellä. Tätä tietä myöten hän päätyi Psyke ry:n toiminnan piiriin. Kun homoseksuaalisten suhteiden yleinen rangaistavuus poistettiin rikoslaista vuonna 1971, jäi Psyken toiminta Niissisen ja joidenkin muidenkin mielestä lähinnä kerhotoiminnaksi: he perustivat vuonna 1974 uuden järjestön Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n, joka tunnetaan nykyisin lyhyesti nimellä Seta. Sen piirissä hän toimi aids-kriisin tultua Suomeen ja neuvontatyön lisäksi vaikutti terveydenhuollon ammattilaisten suuntaan. Myöhemmin hän oli mukana lääkintöhallituksen aids-työryhmässä. Vuosituhannen alussa Nissinen oli myös mukana työryhmässä, joka valmisteli nykyisen yhdenvertaisuuslain toteuttamista. Silloin puhuttiin moniperusteisen syrjinnän ehkäisystä. Nykyisin samoista asioista puhutaan käsitteen "intersektionaalinen feminismi" alla. Nissinen on toiminut myös Sinuiksi-neuvontapalvelussa.
Jutussa on mukana myös Nissisen toiminta ja taustasta psykoterapeuttina. Alkuaan hän suhtautui alaan kielteisesti, etenkin Freudin psykoanalyysin seksuaalisuuteen liittyvien silloisten tulkintojen vuoksi. Myös esimerkiksi opiskelijapiireissä 1970-luvun alussa muodikkaaseen taistolaisuuteen liittyvät voimakkaat viholliskuvat ja käsitys homoseksuaalisuudesta "porvarillisena paheena" työnsivät pois. Hän opiskeli lopulta psykoterapeutiksi Jyväskylässä 1970-luvun lopulla. Sittemmin hän toimi pitkään sosiaaliterapeuttina A-klinikkasäätiöllä ja psykoterapeuttina Sexpo-säätiössä. Viime vuosina hän on toiminut yksityisenä sykoterapeuttina, työnohjaajana ja kouluttajana erityisesti seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvissä kysymyksissä.
Juttusarjan punaisena lankana on esillä haastatellun elämän varrelta kuusi tärkeää kuvaa. Nissisen kuvissa esillä ovat esimerkiksi kuva lapsuuden mummolasta ja Ilta-Sanomien "Homoseksuaalipesä Helsingissä "-kansi.
Nissinen toteaa toivovansa, että ihmiset paljon useammin keskustelisivat kasvotusten omista ihmisoikeuksistaan eivätkä huutelisi toisilleen eri kuplista ja niiden sisällä.