Seura käsittelee ammattiyhdistysliikkeen ja seksuaalivähemmistöjen suhdetta

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • Sami Mollgren
  • 1
Vesa Mauriala Rautatieläisten liiton puheenjohtajana vuonna 2009 (kuva: Kimmo Mäntylä / Lehtikuva)

Aikakauslehti Seura kirjoittaa ammattiyhdistysliikkeen lasikatoista seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta. Vaikka seksuaalivähemmistöjen asema on parantunut viime vuosikymmeninä ja lainsäädäntö takaa kattavasti yhdenvertaisen aseman, ei ammattiyhdistysten huipulla näkyvissä tehtävissä juuri ole nähty aviomesti seksuaalivähemmistöihin kuuluvia.

Haastateltavana on ammattiyhdistysliikeessä ja sosialidemokraateissa pitkään vaikuttanut Vesa Mauriala. Hän on Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n yhteiskuntavaikuttamisen päällikkö. JHL on Suomen toiseksi suurin ammattiliitto. Maurialaa kuvataan kulissien takaiseksi vaikuttavajaksi, esimerkiksi SDP:n aiempien puheenjohtajien Eero Heinäluoman ja Antti Rinteen oikeaksi kädeksi ja vasemmaksi aivopuoliskoksi.

Mauriala on johtanut myös rautatieläisten ammattiliittoa, joka on usein mielletty hyvin ahdasta miehen stereotypiaa edustavaksi. Esimerkiksi kansanedustajana toiminut Harry Wallin (sdp) on taustaltaan veturimies, ja hän äänesti yhtenä harvoista puolueessaan yhdenvertaista avioliittolakia vastaan. Maurialan homoseksuaalisuus oli tiedossa, kun hänet valittiin rautatieläisten ammattiliiton johtoon. Hän kertoo Seuralle kommentoidun, että olennaista on ammattikunnan edun ajaminen.

- Kun minut valittiin puheenjohtajaksi, kaverit tulivat sanomaan, etteivät he välitä, mitä minä olen, kunhan ajan heidän asioitaan, kertoo Mauriala Seuralle.

Mauriala toteaa vähemmistöön kuulumisen tuoneen tarmoa edunvalvontatyöhön. Hän arvelee haastattelussa, ettei ehkä olisi mukana ay-toiminnassa ja politiikassa, jos ei kuuluisi vähemmistöön.

- Kun joku asia vaatii muutosta, sitä pitää mennä itse tekemään.

Mauriala viittaa Setaan ja kertoo arvostavansa myös yhden asian liikkeitä, vaikka ihmisyyteen kuuluu muutakin seksuaalisen identiteetin lisäksi. Hän ottaa esille myös sen, ettei ammattiyhdistysliike voi sivuuttaa vähemmistöjenkään edunvalvontaa. Hänen mukaansa omana itsenään oleminen kuuluu joka työntekijöille, kunhan ei loukkaa toiminnallaan muiden oikeuksia.

Seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan työelämän syrjinnän Mauriala arvioi vähentyneen. Ongelmana hän mainitsee tilanteet, jossa työnantaja tai esimies ei uskonnollisista tai muista syistä hyväksy muuta seksuaalista suuntautuneisuutta. Maurialan mukaan Suomessa kuitenkin tiedostetaan laajasti, että tällaisten asioiden perusteella työnantaja ei voi syrjiä.

Mauriala oli myös Tarja Halosen presidentinvaalikampanjoiden taustavaikuttajana. Vielä vuosituhannen vaihteessa Halosen puheenjohtajuutta Setassa (1980-luvun alussa) käytettiin häntä vastaan.  

Ajankohtaisista hlbti-vähemmistöihin liittyvistä kysymyksistä hän ottaa esiin translain uudistamisen. Hän toteaa, että on yhä vaikeuksia käsitellä sitä, onko ihmisellä oikeus päättää omasta kehostaan.

Mauriala nostaa esiin myös ääriliikkeiden uhkan vähemmistöjen oikeuksille.

Esillä on "tunkkaisesta 1930-luvun yhtenäisyyskulttuurista" omakuvaansa kaivava oikeistopopulistiseksi määritelty radikalismi ja myös ääri-islam. Molempien hän toteaa kyseenalaistavan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen hyväksymistä. 

- Poliittinen ääri-islam on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastainen liike. Se ei minusta ole tervetullut Suomeen, sanoo Mauriala Seuralle.

Samalla hän muistuttaa, että oikeus oman uskonnon harjoittamiseen pitää taata ja toisten uskonnollisia vakaumuksia on kunnioitettava. Hän torjuu ajatuksen sympatioista muslimikammolle.

Hän kokee suomalaisuuden merkitsevän hyvinvointivaltion pohjalta syntynyttä vapauskertomusta.

- Se tarkoittaa, että ihmisten vapausoikeuksia on laajennettu ja näin pitää edelleen tehdä, jotta ihmiset voisivat olla sellaisia kuin haluavat.

Seuran jutussa käydään läpi myös suomalaisen hlbti-vähemmistöjen aseman kohenemisen merkkipyykkejä. 

1 kommenttia

Onpas eriskummallista, että hän jättää (tai jutun tekijä jätti) puhumatta poliittisesta ääri-kristillisyydestä, jota Suomessakin valitettavasti harjoiitetaan ja joka on se suurin uskonnollinen syy ja pahantekijä hlbtiq-ihmisten sortamisen historiassa Suomessa.

Poliittinen ääri-kristillisyyshän mesoo tuossa lähi-itänaapurissakin Venäjällä, orotodoksi-krisllisen ikävässä muodossa ja vaikuttaa varmasti Suomeen tulleiden ja tulevien venäläisten keskuudessa.

Poliittinen ääri-kristillisyys mesoo myös Puolassa ja sitä tulee meille Afrikasta tulevien, kristinuskontoon sortuneitten Saharan eteläpuolisen Afrikan alueiden ihmisten matkassa.

Myöskin taannoisen äärioikeistolaisen poliittis-äärikristillisyyden, eli natsismin aktivoituminen Euroopassakin jälkeen muistuttaa mieliin siiä, mitä ääri-kristityt äärioikeistolaiset homoille tekivät, kun äärikristilliseen hirmuvaltaan pääsivät Saksassa.