Suosittu unkarilainen netti-päivälehti kertoo yhdessä elävistä romanimiehistä

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • vaeltaja2006
  • 1
Romanien asuinalueet ovat yleensä kaupunkien laidoilla.

”Se ei ole suuri ongelma, että olen romani, mutta se on, että olen homo”. Näin otsikoi eilen unkarilainen netissä ilmestyvä suosittu päivälehti Index. Kaksi homomiestä joutui muuttamaan pois kotikaupungistaan Salgótarjánista. Salgótarján on Vantaan unkarilainen ystävyyskaupunki. Se on n. 80 kilometriä Budapestista koilliseen.

Miesten tarinan kertoi nettilehti Index. Se on lähes viimeinen unkarilainen liberaali päivälehti, ja se seuraa vuosittain mm. Budapestin Priden tapahtumia minuutti minuutilta. Perjantaina eduskunnan lisärakennuksen auditoriossa oli suuri unkari-luentotilaisuus. Unkarin suurlähettiläs kehui, että maassa ilmestyy edelleen liberaali lehti, ja se on erittäin luettu. Ja todellakin, lehti kertoo esim. tämän romani-homomiesten tarinan pitkässä jutussaan. Molemmat ryhmät, homot ja romanit, ovat halveksittuja. Romanien "unkarilaisuutta" on epäilty mm. pääministeri Orbanin puheissa.

Molemmat romanimiehet ovat lähtöisin kotikaupunkinsa mustalaisghetosta.Váradi Lénárd on 19-vuotias, Gagyi Gergő 31-vuotias.Molemmat olivat lähtöisin hyvin alkeellisista oloista. Se on tyypillistä itäisen Keski-Euroopan romaniasutukselle.Miten nämä kaverukset pystyivät murtautumaan ulos homoina ja romaneina Salgotarjanin köyhyydestä? Haastattelussa he sanovat, että kaikkia unelmiaan he eivät pysty toteuttamaan, mutta ainakin he voivat näyttää esimerkkiä nuoremmille, samassa tilanteessa oleville.

He olivat oppineet tuntemaan toisensa satunnaisissa kohtaamisissa. He kertoivat perheilleen olevansa homoja, kun heidän suhteensa alkoi vakiintua. Oli pakko kertoa, jotta huhut eivät ehtisi edelle. Suhdetta oli vaikea salata pitkään. Niiden kotikeskustelujen jälkeen alkoi kuitenkin alamäki, ja meni pitkän aikaa, ennen kuin siitä selvittiin.

Gergõ kertoo, että hän istui kotona vanhempiensa kanssa ja halusi kertoa jotain: hän on homo. Vanhemmat eivät uskoneet. Siitä alkoi valtava kiroileminen ja vaatimus: naimisiin vaan ja tuollainen unohtuu. Äiti huusi ja touhusi, isä vain istui. Oli muutettava pois kotoa. Kaksi veljeä ei ollut puheväleissä pitkään aikaan. Setä pystyi ottamaan luokseen asumaan, mutta poikaystävällä ei ollut sinne asiaa.

Lénárdin äiti otti asian vastaan ihan hyvin. Pojat istuivat juuri kirjaston edessä, kun äiti osui paikalle. Äitiä häiritsi vain poikien suuri ikäero, 12 vuotta. Lénárd oli silloin 17-vuotias.

Pojat tulivat riippuvaisiksi toisistaan, mutta heidän kimppuunsa käytiin yhä useammin. Tieto oli levinnyt kaupungilla. He tulivat facebookissa ulos kaapista homoina, mutta se antoi vain lisää kasvualustaa pilkkaamiselle. Yleisimmät pilkkatermit olivat: iljettävää, häpeällistä, kyrvänimijät. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään suoraan Gergõlle, joka on ruumiinrakenteeltaan vanttera.

Lénárdille tilanne oli vaikeampi. Häntä loukattiin jatkuvasti koulussa ja kaupungilla - silloin kun Gergõ ei ollut mukana. Häntä kartettiin ja häntä boikotoitiin homouden takia. Hän joutui lähtemään koulusta ja vaihtoi Egerin kaupunkiin (viinikaupunki – Egri bikavér punaviini), mutta se koulu jäi kesken. Hän aisti siellä ilmapiirin huonoksi ja häntä pilkattiin. Samaa tapahtui myöhemmin työpaikoilla, joissa hän toimi tarjoilijana. Hän aloitti iltakoulun hankkiakseen päästötodistuksen.

Gergõ meni tehtaaseen töihin ja hankki vuokrahökkelin. Kolmen kuukauden jälkeen hänet kuitenkin erotettiin, ja hän kuuli myöhemmin, että työnjohtaja ei sietänyt hänen homouttaan. Vuokrahökkelissä asui nyt kaksi työtöntä. Valtion köyhäinavulla saatiin vuokra maksettua, mutta elämiseen jäi 6000 forinttia, eli kaksikymmentä euroa. Rahaa riitti vain voihin ja leipään. Lénárdin äiti ei pystynyt auttamaan ja Gergõn perhe halusi pysyä täysin erossa pojastaan. He joutuivat vaihtamaan hökkelistä toiseen useamman kerran ja viimein oli turvauduttava Lénárdin isoäitiin, hyvin konservatiiviseen naiseen, joka antoi pojille asunnon joksikin aikaa.

Jatkuvien häirintätilanteiden ja työhaastattelujen jälkeen he päättivät matkustaa pääkaupunkiin Budapestiin ja yrittää löytää sieltä työtä. Työtä myös on löytynyt.

Se yllättää, että Budapestissa suhtaudutaan homoihin aivan eri tavalla kuin maaseudulla. Työhaastattelussa ei haittaa, vaikka mainitsee olevansa homo. Lénárd on töissä pankissa, Gerdõ työskentelee rakennusalalla. Sielläkään homoudella ei ole merkitystä. Palkat riittävät vuokramaksuun ja Lénárd pystyy jopa lähettämään äidilleen avustusta. Elämänlaatu on nyt kohtalaista.

Siitä, miten pojat osallistuvat budapestilaiseen homoelämään, ei haastattelussa ollut puhetta. Olisi ehkä ollut kiinnostavaa. Kiinnostavaa voi olla sekin, että heistä nyt tuli julkkiksia.

Tekijänoikeussyistä tähän tekstiin ei voi liittää Index-nettilehden kuvia, mutta sivustolla on hyviä kuvia pariskunnasta.

Index-lehden artikkeli romani-homoparista

1 kommenttia