Vastikään ilmestyneessä Tom of Finlandin elämää käsittelevässä kirjassa kerrotaan Tomin kuolemaa edeltävistä tapahtumista vuonna 1991. Ehkä tässä on yksi pieni lisä ajankohtaiseen eutanasiakeskusteluun.
Valentine Hoovenin kirja ”Tom of Finland Marginaalista maailmanmaineeseen” (2017) ilmestyi Amerikassa englanniksi jo neljä vuotta sitten. Kirjassa on paljon piirroksia ja valokuvia, ja Tomin eli Touko Laaksosen elämänvaiheet kuvataan Kaarinan kodista 1920-luvulta viimeisiin vuosiin, Laakson sairaalaan ja Fredrikinkadun asuntoon saakka.
Tom sairasti viimeiset kaksi vuotta keuhkoahtautumatautia. Siinä pienet hengitystiet pysyvästi ahtautuvat, keuhkokudos tuhoutuu ja uloshengitys hidastuu. Viimeisten kahden vuoden ajan hän joutui päivittäin muutaman tunnin välein hengittämään lääkeaineita, jotka laajentavat keuhkoputkia.
Sairaus näkyi myös piirtämisessä. Kädenjälki alkoi olla epävarmempi, mutta vielä vuonna 1990 hän piirsi Wikin irokeesikampauksessa ja toisen kuvan, jossa irokeesi oli lakin alla. Ne olivat hänen viimeiset työnsä.
Uudessa kirjassa Tomin ystävä ja Tom of Finland -säätiön perustaja Durk Dehner kertoo, että he viimeisinä vuosina puhuivat kummankin lähestyvästä kuolemasta. Yhteinen päätös oli tehty jo kauan ennen Tomin sairastumista. Amerikassa oli katkerasti koettu, miten aids-epidemian aikana monet joutuivat valtavasti kärsimään sairauden viime vaiheissa. Kaikki toivoivat vain, että pääsisi pois kivuttomasti ja nopeasti ja monia aids-potilaita avustettiin kohti omaa päätöstä kuolemasta. Tom ja Durk sopivat, että hekin avustavat toisiaan kuoleman lähestyessä.
Durk Dehner toimitti Tomille viimeisen pienen paketin. Hän ei itse pystynyt olemaan Tomin luona tämän tehdessä viimeisen päätöksensä. Näin Durk kirjoittaa:
”Oli tosiaan tärkeää, että Tomille annettiin mahdollisuus viettää viimeiset hetkensä arvokkaasti omassa kodissaan ja että hän sai kaikessa rauhassa päättää kuolemastaan. Kun se aika koitti ja Tom oli vaipunut unten maille, hänelle tuli yllättäen vierailija. Koska vieras ei saanut Tomia hereille, hän soitti hätäkeskukseen.
Vaikka Tom oli sairaalan vuoteessa, hän lopulta onnistui suunnitelmassaan. Voimme oppia hänen valinnastaan ja kunnioittaa niiden päätöstä, jotka haluavat itse ohjata veneensä merelle. Tom nosti purjeet marraskuun seitsemäntenä päivänä 1991.
- Durk Dehner, Los Angeles 2012”
Tom oli muutaman päivän tajuttomana sairaalassa. Jo aiemmin on ranneliike.netin keskusteluissa käyty läpi Tomin kuolemaan liittyviä asioita, mutta ”avustettu kuolema” sai vahvistuksen tässä uudessa kirjassa. Asiasta puhuttiin myös viime kesän Taidehallin näyttelyn aikaan ja Durk Dehner itse muisteli tapahtumia. Suomen lain mukaan asiaan ei liity mitään laitonta.