Kun Venäjän sosialismi loppui, luultiin, että Venäjästä nopeasti tulee samanlainen demokratia kuin muista Euroopan maista. Nyt nähdään, että Venäjällä on oma suunta. Syyskuussa radiohaastattelussa Itä-Suomen yliopiston historian professori Jukka Korpela kiinnostavalla tavalla selvitteli, miksi kehitys menee eri suuntaan idässä ja lännessä. Korpela on tullut tunnetuksi mm. monografiasta ”Miesparin siunaaminen, viisi ortodoksista keskiaikaista rukousta” (2011). http://ranneliike.net/teema/ortodoksit-siunasivat-keskiajalla-miesparien-liittoja?aid=5899
Radiohaastattelussa teemana oli länsimaisen yhteiskunnan synty. Aihe on senkin takia mielenkiintoinen, että kiinnostus islamilaiseen maailmaan ja sen ajattelutapoihin on lisääntynyt, kun pakolaisvirrat suuntautuvat länsimaihin. Esim. Helsingin työväenopistossa on tänä syksynä ollut useampikin esitelmäsarja islamilaisen maailman historiasta ja radiossa on pitkään luettu ja tulkittu koraania.
Professori Juha Korpela tyrmää sen ajatuksen, että kaikki kulttuurit ja maat vähitellen kehittyvät länsimaisten demokratioiden kaltaisiksi. Kaikista maailman maista ei tule kuin Yhdysvaltoja tai Ruotsia. Eri maiden historiat johtavat yhteiskunnallisen kehityksen aivan eri suuntiin. Itäisessä Euroopassa perustellusti ajatellaan, että moniarvoisuus on rappiota.
1800-luvulta lähtien läntisten demokratioiden esikuvana ja lähtökohtana on pidetty antiikin Kreikkaa. Todellisuudessa antiikin Kreikka oli hyvin moni-ilmeinen ja monenlainen eikä monessa suhteessa lainkaan demokratia-ihanteidemme mukainen.
Persialaisen ja islamilaisen maailman yksi tärkeä ominaisuus on ollut se, että uskonto ja tieto ovat yksi ja sama asia. Jos halutaan tietää jokin asia, se pitää selvittää pyhistä kirjoituksista. Jumalalla on kaikki tieto. Raamatusta näkyy, että myös juutalaisilla lainoppineet opettivat uskonnollista lakia. Laki tuli Jumalalta. Jumalan antamasta laista ei saanut poiketa, vaikka se olisi tuntunut väärältä. Jos ei noudata lakia, Jumala kostaa. Hallitsija sai valtaoikeutensa Jumalalta. Hän oli Jumalan jälkeläinen. Hallitsija antoi lain, mutta se oli peräisin Jumalalta. Sama näkyy edelleen islamilaisessa kulttuurissa. Laki on pyhä ja lakia ovat tulkitsemassa uskonnolliset asiantuntijat.
Kreikassa ajattelu alkoi muutttua. Uskonto oli eri asia kuin tieto tai lait. Alkoi tulla lakeja, jotka eivät olleet jumalten sanelemia. Kun kehittyi roomalainen laki, se oli ihmisten tekemä, ei Jumalan antama. Lakia voitiin arvostella eikä laki ollut moraalinormi.
Roomalainen laki
Roomalaisessa ajattelussa lakia ei säädä jumaluus vaan ”toimivaltainen taho”, esim keisari, senaatti tai kansankokous. Laki on ihmisen antama säädös. Tuomarit alkavat tulkita lakeja ja syntyy oikeusperiaatteita.
Roomalaisia periaatteita alettiin noudattaa Euroopassa 1000-luvun jälleen. Eurooppa teki ”irtioton” uskonnosta. Yksilöstä tuli tärkeä, kun islamilaisessa maailmassa yhä vieläkin tärkeä on yhteisö, suku tai klaani. Se näkyy esim. maanomistuksessa ja perintöasioissa. Itämaissa on tärkeää, että omaisuus säilyy suvun hallussa.
Länsimaiden yhteisö on yksilöiden yhteisö. Yksilö on tärkeä. Itämaissa yhteisö on tärkein. Yhteisö kehittyy tärkeäksi myös itäisen Euroopan ortodoksisessa maailmassa. Yhteisön normeista alkoi tulla tärkeitä. Suvut, klaanit ja kollektiivit muodostuivat tärkeimmiksi, ja uskonnolla ja mystisyydellä oli suuri merkitys.
Avioliiton synty
Nykyisen kaltainen avioliitto syntyi 1000-1200-luvuilla. Katolinen kirkko halusi ruhtinaille yksiavioisuuden, ettei syntyisi mahtavia ruhtinasklaaneja. Avioliiton synnyllä oli siis poliittinen syy: rajoittaa ruhtinassukujen syntymistä. Aikaisemmin ruhtinaat olivat moniavioisia.
Yhtenäinen yhteiskunta vai klaaniyhteiskunta
Länsi-Euroopassa tuhoutui klaanijärjestelmä ja tilalle tuli länsimaisia, maallisiin lakeihin perustuvia yhteiskuntia. Ruhtinaat yhdenmukaistivat valtakunnan. Itä meni eri suuntaan. Ruhtinaan valta kasvoi klaanien johtajana. Oli ruhtinas, sulttaani, kalifi, Moskovan keisari, ja hän oli klaanien ylin taso. Klaanit jatkoivat omaa sisäistä elämäänsä, eikä syntynyt yhtenäistä yhteiskuntaa. Tämä pätee edelleen nyky-Venäjällä, joka paikallistasolla on hyvin epäyhtenäinen maa.
Erkaantumiset
Länsi-Eurooppa alkoi erkaantua Lähi-Idästä. Irtauduttiin vanhasta perinteestä. Oikeus erosi uskonnosta. Sitä ei tapahtunut Bysantissa eikä Lähi-Idässä. Bysantin alueella itäisessä Euroopassa oikeus oli osa uskontoa, Jumalan antamaa.
Itä erosi myös siinä, että lopullinen totuus saatiin Jumalalta, ja se voitiin kokea valaistumisen kautta. Mystiikasta tuli tärkeää. Filosofinen pohdiskelu oli toisarvoista. Lännessä päädyttiin siihen, että Jumalasta tai Jumalalta ei voi saada tietoa. Tieto hankitaan ympäröivästä, näkyvästä maailmasta. Syntyi skolastiikka (yliopistolaitos). Luonnontieteet alkoivat kehittyä.
Mielenkiintoinen on Moskovan patriarkan lausuma siitä, mikä erottaa Venäjän Länsi-Euroopasta: Venäjällä ei koskaan ole ollut skolastiikkaa, renessanssia eikä valistusta. Siinä on iso ero, koska ne ovat läntisen yhteiskunnan olennainen perusta.
Lännessä lait ja lainkäyttö kehittyivät, idässä laki oli Jumalalta ja lain muuttamisyritykset olivat jumalanpilkkaa. Vain Jumala sai muuttaa lakeja. Esim. sukupuolineutraalia avioliittoa ei idässä edes saa pohtia. Hallitsija esim. Putin, voi kävellä lakien yli, mutta se koetaan sallituksi, koska hänen valtansa on peräisin Jumalalta.
Lännessä saa ilman muuta miettiä, mitä hyötyjä tai haittoja lain muuttamisesta olisi. Lait ovat parlamentin säätämiä ja huono laki korvataan paremmalla. Perustuslainkin voi muuttaa.
Nyky-Venäjä
Nyky-Venäjällä on aatteelliset yhteydet Lähi-Itään. Vaikka yhteiskunnassa on paljon läntisiä piirteitä, perussysteemi on aika itämainen. On odoteltu, milloin Venäjällä kehittyy kansalaisyhteikunta (toimintakykyisiä kansalaisjärjestöjä), mutta sitä ei ole syntynyt. Kyse ei ole yhdestä johtajasta, Putinista, tms, vaan kysymys on kokonaisilmapiiristä, siitä, miten ymmärretään oikea ja väärä, yksilön oikeudet suhteessa yhteisöön, moniarvoisuus, perinteiset arvot. Jos perinteisten arvojen arvostelu on rienaamista, halutaan luultavasti vahvaa johtajaa ja äänestetään häntä eikä oppositiota. Ja sananvapautta rajoitetaan – ei saa sanoa mitä mieli tekee.
Neuvostoliiton aika ei turmellut ihmisiä, koska sosialismi oli vain lyhyt ajanjakso ja sitä voi pitää lähinnä hallintokokeiluna. Olennaisempaa on, että käsitys moniarvoisuudesta ja ihmisoikeuksista on erilainen. Ihmisoikeudet ovat oikeus viettää elämää oikeiden arvojen mukaisesti. Ilmeisesti valtaosa Venäjän kansaa haluaa muunlaista turvaa elämäänsä, kuin läntisiä ihmisoikeuksia. Veneen keikuttelijoista ei pidetä.
- - - -
Tämän tekstin ajatukset on koottu radio-ohjelmasta ”Länsimaisen yhteiskunnan synty”. Sen voi kuunnella Areenasta, kesto 53 min
http://areena.yle.fi/1-2914031