Tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyn aikana hoettiin toistuvasti, että vanha laki on tasa-arvoinen: homomieskin saa mennä naimisiin – mutta vain naisen kanssa. Frankfurter Allgemeine Zeitung kertoo tänään, mitä seurauksia on, jos mies ”erehtyy” heteroavioliittoon. Vuosia voi mennä joten kuten. Lapsiakin syntyy (homohan ei ole kykenemätön panemaan alulle lapsia), mutta jossain vaiheessa voi tulla ahdistava tunne siitä, että miehen ja naisen tunneside ei ole oikea ja aito. Huoli lapsista on suuri.
Frankfurter Allgemeine kertoo, miten Holger Heckmann otti ratkaisevan askeleen. Hän kertoi ”tapauksestaan” Frankfurtin CSD:n (priden) juhlalavalla. Hänen poikansa Marcel, nyt jo 19-vuotias, lähes parimetrinen nuorukainen, istui ensimmäisessä rivissä kuuntelemassa. Kuva isästä ja pojasta on lehden verkkoversiossa.
http://media0.faz.net/ppmedia/aktuell/rhein-main/3210286777/1.3721570/article_multimedia_overview/auf-augenhoehe-holger-heckmann.jpg
Isä, kirjailija Holger Heckman (nyt 47-vuotias) kertoo, että hän havaitsi homotuntemuksiaan jo varhain seksuaalisessa harhailuvaiheessaan. Hän kuitenkin rakastui naiseen ja päätyi avioliittoon. Elämä alkoi mennä sitä rataa. Syntyi poika ja ydinperhe oli tyypillisimmillään.Mutta tunnepuolella jotain puuttui. Alkoi tulla kaipuuta läheiseen homoystävään.
Holger kertoi salaisuudestaan veljelleen ja sai tältä tukea, kun hän alkoi suunnitella ”pakoaan” ja eroamisprosessia. Sitten kaikki kävi nopeasti. Eräänä torstaina riidan jälkeen hän kertoi vaimolleen halustaan erota. Jo sunnuntaina hän lähti tapaamaan muita miehiä. Kuukauden kuluttua löytyi oma asunto, pieni yksiö, mutta tärkeintä oli, että nyt, 30-vuotiaana, hän pääsi aloittamaan alusta.
Tunteet olivat kahdenlaiset. Oli vapautumisen tunne, mutta samalla oli ahdistus perheen hajoamisesta. Holger meni paikalliseen homoisien ryhmään ja pääsi keskustelemaan tilanteestaan. Yhä edelleen hän on mukana ryhmässä ja kuulee uusien tulokkaiden kyselevän ahdistuneina: ”voinko tehdä näin perheelleni, asunto on vielä maksamatta, miten kerron asian lapsilleni”.
Holger esiintyi tänä kesänä Frankfurtin pride-lavalla kertomassa homoisien toiminnasta. Nykyään kaapista ulostulo on helpompaa kuin ennen, mutta hän pelkää, että Saksan ristiriitainen yhteiskunnallinen keskustelu tulee vaikeuttamaan tilannetta. Hän on nähnyt sellaisiakin tilanteita, että avioeron jälkeen entinen puoliso ja lasten äiti on kääntynyt niin totaalisesti entistä miestään vastaan, että kontaktit lapsiin ovat kokonaan tyrehtyneet. Samaa nähdään ja kuullaan puolin ja toisin myös Suomessa heteroperheiden hajotessa.
Holger kertoo, että hänelle avioliiton loppuminen merkitsi elämäntilanteen selkeytymistä. Nyt hän tiesi tarkaan, mitä halusi elämältään. Tosin yhteydet omiin vanhempiin katkesivat. Uusi elämänkumppani oli ei-toivottu veljen häihin.
Homoisien tapaamisessa Frankfurtissa käy säännöllisesti parikymmentä isää. Monilla ulostulo ja ero ovat takanapäin , joillakin vasta edessä. Monet näistä miehistä ovat homopiireissä epävarmoja. He eivät välttämättä halua puhua menneisyydestään kielteisten reaktioiden pelossa.
Avioliittoon päätyneet pohtivat sitä, miten kertoa asiasta vaimolle. Lapsille asian kertominen on paljon yksinkertaisempaa. Lapsia ei kiinnosta heidän vanhempiensa seksuaalielämä. Holgerin pojalle, Marcelille, isän homoseksuaalisuus ei ole mikään ongelma. Olisihan se hienoa, kun vanhemmat yhä eläisivät yhdessä. Isä ja poika marssivat yhdessä pride-paraatissa. Isällä oli yllään homoisien sininen t-paita.
Frankfurter Allgemeine kertoi isän tarinan. Äidin tarina olisi varmaan myös ollut täynnä kipeitä tunteita. Tätäkö kansanedustaja Mika Niikko halusi, kun hän eduskunnassa avioliittolakia koskevassa keskustelussa uudestaan ja uudestaan toisteli, että entinen avioliittolaki oli tasa-arvoinen: homomies sai tasa-arvoisesti mennä naimisiin – naisen kanssa.
